Hiihtoloman jälkeen takaisin arkeen

Arvatkaapa vaan ehdimmekö me sinne suunnitellulle laskettelu- tai lautailukurssille. Ei toivoakaan, sen verran piti kiirusta kaiken muun tekemisen kanssa koko viikon ajan. Kävimme leffassa katsomassa Disney Pixarin uutta Cocoa (superhieno!), kurkimme Ateneumissa ankkatauluja vielä kerran ja ajoimme sukulaisiin Itä-Suomeen. Ehdimme juhlia neljät kekkerit syntymäpäivistä nimiäisiin, tavata paljon ystäviä ja sukua sekä olla vähän kotonakin. Ulkoilimme, luimme ja olimme yksinkertaisesti vapaalla koko sakki. 

Niin, täytin viime viikolla 38 vuotta. Ei tunnu suuremmin miltään muutaman aikaisemman juhlapäivän ollessa vähän masentavampaa laatua. Lienen alistunut, ikää nyt vaan tulee enkä sille mitään voi. Kaikki ympärillä sanovat nelosen ja nollan tuovan mukanaan elämän parhaat vuodet, mutta epäilen moista vielä tässä vaiheessa suureksi salaliitoksi. Aika näyttäköön. 

Yleensä sisarukset muistuttavat toisiaan jollain tavalla. Me siskon kanssa olemme aivan erinäköisiä, tästä kuvasta sen taas huomasin. Siskolla on enemmän isältä tuttuja piirteitä, mutta äidin ruskeat silmät. Minä tulin tällä sukulaisreissulla siihen tulokseen, että en näytä keneltäkään!

Ehkä yksi syy kenties valheellisellekin rauhalle tässä ikäkriiseilyn luvatussa ajankohdassa on jonkinlainen hassu levollisuus kaikkeen ympärillä olevaan. Suurin muuttuja tällä hetkellä on työ ja sen osalta tulevaisuus vielä tuntematon, kiitos kesken olevien opiskelujen. Samaan aikaan olen hyvin varma siitä, että hyvä tästä tulee. Alkuvuonna olen kirjoittanut paljon ja tulen keväällä kirjoittamaan vielä enemmän. Olen ilokseni saanut mukavasti jalansijaa alalla ja toki tuloja. Ehkä kahvirahoja kokonaistaloudessamme, mutta kyllä niillä kummasti matkustaa kesällä Thaimaahan. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tälläkin alalla vielä tulee eteen.  Muukin elämä rullaa omalla painollaan. Aika näyttäköön.

Nyt kun synttärit on tosiaan vietetty ja tällä viikolla alkaa maaliskuu, on kevät jo mielessä. Aurinko lämmittää, olkoonkin että näillä hirmupakkasilla ei tee mieli laittaa nenäänsä ulos lainkaan. Toista mieltä ovat lapset, joista esikoinen innostui tänä talvena ensimmäisenä hiihtämisestä ja viimeistään Iivo Niskasen kultamitalihiihdon jälkeen kuopus seurasi perässä. Erityisesti tämä pikku-Iivo on aiemmin menettänyt hermonsa mukavat kaksi metriä sivakoituaan, joten tervehdin suuntausta innolla. Vielä pitäisi vaan saada tyyppi kokeilemaan pidempiä suksia, mutta nämä liian pienet ovat kuulemma juuri hyvät. Ovathan nämä sellaisia kansalaistaitoja, hiihtäminen ja luisteleminen. En ymmärrä pätkääkään vanhempia, jotka eivät osta lapsilleen suksia koulun hiihtoa varten. Käytettynä liikkuu hyväkuntoista tavaraa pilvin pimein ja pilkkahintaan.

Tasan kuukauden kuluttua kävelemme äidin ja siskon kanssa toivottavasti keväisessä Pariisissa. Kahdella sitä seuraavalla viikolla on miehen vuoro matkustaa. Sitä ennen etsitään todennäköisesti vielä monta kertaa kadonnutta vihkoa, tuskaillaan espanjan maskuliinien ja feminiinien kanssa tai stressataan aikataulujen pitävyyttä töiden suhteen. Mutta se ei haittaa. Juuri nyt tällä hetkellä tuntuu siltä, että arki on parasta. Pidätän varmuudeksi kuitenkin oikeuden muuttaa mieleni.

Lapsiperhe Lontoossa: Harry Potter -studiot

Koko reissun kohokohta oli viimeisenä lomapäivänä ohjelmassa ollut vierailu Warner Bros. Studioille Harry Potter -maailmaa tutkimaan. Ja voi kuulkaa, kyllä kannatti!

Studioille pääsee Lontoosta monella tavalla. Me ajoimme metrolla Eustonin asemalle, jossa oli edessä siirtyminen junaan. Matka Watford Junctionin juna-asemalle kesti parikymmentä minuuttia ja aseman edestä kulkee jatkuvasti bussi studioille ja takaisin. Muutamia huomioita kuitenkin matkaa ajatellen. Eustonilta Watford Junctionille kulkee sekä nopeita että hitaita junia. Kannattaa katsoa, että nappaa nopean, sillä hitaalla junalla matka kestää lähemmäs tunnin. Studiobussiin puolestaan kelpaa vain käteinen, eli sitä kannattaa varata mukaan. Kaiken kaikkiaan matka on tehty erittäin helpoksi turisteja ajatellen.

Liput studioille varataan netistä etukäteen ja maksetaan luottokortilla. Kierroksille on omat alkamisaikansa ja jokaiselle otetaan vain tietty määrä ihmisiä. Nettisivuilta näkee hyvin monelta kierroksia on ja varaaminen on näppärää. Ajoissa tosin täytyy olla. Minä lähdin marraskuun alussa, eli lähes kolme kuukautta ennen lomaamme ostamaan lippuja ja tasan yhteen aikaan yhtenä päivänä oli enää tilaa. Kaikki muut päivät ja kaikki lähtöajat oli loppuunmyyty. Ole siis ajoissa, meillä meni todella täpärälle, että olisi jäänyt väliin koko Potter.

Paikalle pitää tulla ajoissa, jotta ehtii noutaa liput. Ne luovutetaan varausvahvistusta vastaan ja minulta kysyttiin myös henkkareita. Onneksi olin tästä lukenut etukäteen ja osasin varustautua passilla. Tässä vaiheessa meillä oli puolisen tuntia aikaa ennen lippuun merkattua lähtöaikaa ja kävelimme rauhassa kierroksen alkupaikkaa kohti. Kuopus oli jo bussimatkalla harjoitellut Hiinokan lähestymistä oikealla tavalla ja nyt se oli ihan kohta edessä! Takit muuten kannattaa kylmällä ilmalla pitää päällä tai muutoin mukana, koukkaahan kierros yhdessä vaiheessa ulkotiloihin.

Me emme lopulta joutuneet odottamaan lippuihin merkittyyn alkuaikaan saakka, sillä mentyämme jonoon meidät napattiin edellisen ryhmän mukana sisälle samantien. Ehkä siellä oli sitten tilaa. Jo tätä ennen päästiin kurkkaamaan Harryn komeroon portaiden alla. 

Kierrokseen kannattaa varata aikaa vähintään kolme tuntia, kertoi opas. Homma alkaa kahdella pienellä videopätkällä ennen kuin ovet Tylypahkan suureen saliin aukeavat. Synttärisankarit saivat kunnian avata ovet, mutta esikoinen ei moisesta kunniasta välittänyt. Opas oli mukana vielä salissa, mutta sen jälkeen kaikki jatkoivat eteenpäin omassa tahdissa. Myös lapsivieraita oli muistettu kivalla tavalla, kun he pääsivät etsimään esimerkiksi sieppejä ja saivat tehtävät suoritettuaan leimat passeihinsa. 

Tuntui niin uskomattomalta kävellä täällä, jossa elokuvat oikeasti on kuvattu, oikeiden lavasteiden keskellä. Voin vain kuvitella miltä oikein kunnon Potter-faneista tuntuu, kun minäkin olin ihan fiiliksissä!

Suuresta salista siirryttiin suureen halliin, jossa oli vaikka mitä elokuvien tekemiseen liittyvää. Pidimme huolen siitä, että liikumme jonkinlaisessa järjestyksessä eteenpäin, ettei mikään vain jäänyt epähuomiossa tutkimatta. 

Yksityiskohtien määrä oli hengästyttävä. En ihmettele, että käynnin pituusennätystä pitää hallussaan kävijä, jolla kesti kaksitoista tuntia kulkea reitti läpi. Me emme pahemmin jääneet viivyttelemään tai tutkimaan, katsoimme toki kaiken huolella lävitse. Silti meillä tuo suositeltu kolme tuntia kului aivan huomaamatta.

Poikien nukkumatiloja Rohkelikon tuvassa.

Iseeviot-peilissä koko perhe.

Rohkelikon oleskeluhuoneesta Dumbledoren työhuoneeseen.

Kalkaroksen kammioissa oli kohtuullisen synkkää. Muutenkin valokuvat eivät ole parhaita mahdollisia, sillä studioiden valaistus oli hyvin sinisävyinen. 

Huispaus oli isosti esillä. Tässä yhteydessä pääsi myös kuvauttamaan itsensä lentämässä luudalla. 

Rohkelikon ja Luihuisen edustajat valmiina!

Tällipaju moukaroimassa Ronin isän autoa.

Weasleyn perheen keittiö.

Ja hieman toisenlaiset tunnelmat Malfoyn kartanossa kuolonsyöjien kokoontuessa. 

Dolores Pimennon työhuone ministeriössä.

Kielletty metsä muodosti oman kokonaisuutensa ja sinne kuljettiin Tylypahkan porteista. Osa siitä on melko pimeää ja kokonaisuus synkkäsävyinen. Niinpä me kuopuksen kanssa päädyimme oikaisemaan pimeimmät kulmat ja jätimme ne miehen ja esikoisen tutkittavaksi. Metsässä tavattiin Hiinokka, hämähäkkejä ja Suojelius.

Sitten oli aika ottaa Daily Prophet kainaloon ja hypätä Tylypahkan pikajunan kyytiin!

Harry ja Ron ovat herkutelleet matkan aikana.  

Yksityiskohtien määrä on aivan huikea. Kaikki nämä etiketit tai kirjeet on esimerkiksi kirjoitettu käsin elokuvia varten.

Sitten siirryttiin ulos. Harryn vanhempien taloon ei ollut pääsyä, mutta Likusteritielle pääsi sisälle. Lisäksi pihalta löytyi muun muassa Poimittaislinjan bussi ja Hagridin moottoripyörä.

Sisälle siirryttiin Viistokujalle. 

Myös erikoistehosteita on elokuvissa käytetty jos jonkinlaisia. Dobby istuskeli hyllyllä.

Tylypahkan pienoismalli kattaa yhden kokonaisen huoneen. Sen avulla on toteutettu elokuvan ulkokohtauksia.

Kaiken kaikkiaan sanoisin kymmenvuotiaan olevan mainiossa iässä studiovierailuun. Meillä esikoinen on katsonut kolme ensimmäistä elokuvaa, mutta lukenut kirjoja pidemmälle. Tarina on kuitenkin loppuun asti tuttu, sillä pojat ovat pelanneet Lego Harry Potter -pelin pleikkarilla lävitse. Näin pienempikin tiesi mistä on kyse ja mitä on tulossa, vaikka välillä olikin hieman jännittävää. Myös me aikuiset viihdyimme erittäin hyvin. Harry Potter -studiot osoittautuivat odotusten arvoiseksi vierailukohteeksi. Iso suositus koko perheeltä!