Kolme neljästä jäi aamulla hengailemaan yöpuvuissa, kun minä suuntasin autolle ja töihin. Vuoden viimeisen toimistopäivän kunniaksi pitkästä aikaa työvaatetusta kuvina. Masentava sää, ballerinat tiukasti laukussa ja kumisaappaat jalassa ulos. Kaulassa kuitenkin kaksi uutta, alla Vuittonin silkkiä ja päällä Becksöndergaardin villaa. Kuvat nyt on mitä on, kun vuoden pimeimpiä aikoja eletään. Ehkä te selvää saatte sen mitä tarvitsee.
Uuden vuoden aatto, eikä meillä ole mitään ohjelmaa. Hyvä niin, juuri nyt ei tunnukaan yhtään siltä, että ihmeellisempää juhlafiilistä tarvittaisiin. Nakit ja ranskalaiset perunasalaatin kanssa on syöty, juhlapäivän irtokarkit odottavat ja sälekaihtimet on vedetty ylös rakettien katselemiseksi. Kohta me varmaan istutaan täällä pimeässä kunnes nähdään edes muutama ilotulitus ja sitten voikin mennä nukkumaan. Hyvä suunnitelma.
Tässä varmaan pitäisi perinteisesti summata mennyt vuosi ja kertoa mitä odottaa tulevalta. Jos toissavuosi rikkoi, oli tämä pian taakse jäävä selvästi jälleenrakennuksen vuosi. Kuten me mustan huumorin sävyttämänä totesimme, pysyivät kaikki kaikki hengissä tänä vuonna ja se on uutta vähään aikaan. Tuleva vuosi tekee toivottavasti vielä ehjemmäksi ja tuo mukanaan paljon hyvää arkea työn, perheen ja ystävien parissa. Lapsilla alkaa uusia harrastuksia, ehkäpä minullakin. Tiedossa on lomamatka, toivottavasti kesäkodin löytyminen ja synttäri- sekä hääpäiväjuhlintaa. Esikoinen aloittaa koulun ja ystäväpiiriin tulleet uudet pienet ihmiset ilahduttavat. Että eiköhän se tästä jatku kuten ennenkin, tosin jos toivoa saa, niin piirun verran onnellisempana jälleen. Sitä kohti, kuivalla omppusiiderillä skoolaten!
