Lasten mehuhetki

Ja vähän aikuistenkin, kun eilen juhlittiin perheen nimpparisankareita. Lahjan piirustuksineen ja kortteineen sai aamulla vain mies, mutta hänen nimipäivänsä ja esikoisen toisen nimen päivän kunniaksi päätettiin jääkaapissa makoilevista omenoista tehdä jälkkäriä. Pojat auttoivat omenapaistoksen teossa ja kristallit sekä hopealusikat kaivettiin kaapista. Vähän juhlaa tavallisen maanantain keskelle.

Esikoinen halusi vielä isäänsä töistä odotellessaan koristella valmista herkkua ekstrasydämellä isälle.

Kuopus on herkkusuu, hänelle maistuu aina.

Esikoinenkin maistoi pakotettuna palasen.

Eskaripojalla menee putkeen

Perjantaina kävin esikoisen eskariopettajan kanssa lapsen Leops-keskustelun. Vajaan tunnin aikana käytiin läpi sitä millainen tyyppi tämä meidän eskarilaisemme on, mitä toivoisimme vuoden tuovan tullessaan ja mitä vahvuuksia sekä haasteita löytyy. Miehen oli alunperin tarkoitus tulla mukaan, mutta sairaanhoito kotona esti tämän toteuttamisen. Hän kyllä tarjoutui hoitamaan keskustelun, mutta minä halusin ehdottomasti itse paikalle. 

Kerrottuani ensin lastentarhanopettajan pyynnöstä itse lapsestani, hänen luonteestaan ja vahvuuksistaan sekä haasteistaan, oli vastapuolen vaikea olla hymyilemättä. Täysin sama lapsi kotona ja päiväkodissa ja mikä sen parempi tilanne. Sain kuulla, että eskarilaisemme on valtavan innostunut kaikesta, mitä päivän aikana tehdään ja innostaa myös muut mukaan toimintaan. Hän on itsenäinen toimija, joka hoitaa tehtävät kysymättä pahemmin neuvoa, sillä on kuunnellut ohjeet tarkasti jo ensimmäisellä kerralla. Hän tekee asiat huolellisesti ja hyvin, käsiala on jo kuukaudessa kokenut ison harppauksen selkeämpään suuntaan ja sain nähtäväkseni niitä muutamia tehtäviä, mitä olivat tehneet. Mitään varsinaista eskarikirjaa ei ole käytössä eikä mitään ohjelmallisesti harjoitella, vaan oppiminen tapahtuu kaiken käytännön ohessa ja kautta, lasten ehdoilla. Tästä pidän kovasti. He tekevät myös pitkiä projekteja näytelmien, soittamisen ja taiteen parissa, lähtevät retkille esimerkiksi Ateneumiin ja aikovat toteuttaa kävelykierroksen Helsingin keskustassa arkkitehtuuriltaan ja rakennusajaltaan erilaisia taloja katsellen. Joka päivä myös luetaan ja kuunnellaan musiikkia, yhtenä päivänä viikossa jumpataan ja lisäksi ulkoillaan ja leikitään. 

Eskarilaisemme on kuulemma valtavan välkky, sellainen poika, jonka tiedot ja osaaminen saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Hän on ainoa ryhmästään, joka osaa jo lukea ja kirjoittaa sujuvasti ja häntä pyydetään usein lukemaan muille jokin juttu ääneen. Tämä antaa lapsen itsetunnolle tarpeellista buustia, olimme molemmat samaa mieltä. 

Sain nähtäväkseni piirustus"testin", vaikka mitään varsinaisia testejä tuolla ei pidetäkään. Lapset oli jaettu istumaan niin, etteivät he nähneet toistensa papereita ja ohjeet luettiin vain kerran aloittaen yksinkertaisista (piirrä paperille ympyrä) ja päätyen monimutkaisiin (piirrä paperille talo, jossa on kolme ikkunaa, ovi, savupiippu josta tulee savua ja pihalle lipputanko, jossa liehuu lippu). Mukana oli myös pientä laskemista (piirrä omenapuu, jossa on kolme oksaa, kaksi omenaa puussa ja kolme maassa) sekä kokojen hahmottamista (piirrä neljä neliötä, joista kaksi on samankokoisia). Olin ällistynyt, miten paljon kuusivuotias jo osaakaan. Kaikki oli siellä paperilla. 

Tiedolliselta ja taidolliselta puolelta lapsi olisi siis ihan valmista kamaa kouluun. Tästä huolimatta olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että tämä eskarivuosi tulee ehdottomasti tarpeeseen ja on taatusti merkittävä lapsen kasvun kannalta. Tämän vuoden aikana lapsi saa harjaannuttaa sosiaalisissa tilanteissa toimimistaan, oppia muistamaan miten tärkeää on antaa puheenvuoro toiselle, vaikka miten olisi asiaa ja tietäisi vastauksen. Hän saa kasvaa vielä vuoden rauhassa ja saa varmasti sen myötä lisää itseluottamusta ja rohkaisua olemiseensa ja tekemiseensä. Lapsi on pohjimmiltaan arka ja kovasti jännittävä eivätkä nämä ominaisuudet ole huonoja tai poiskitkettäviä. Itseluottamuksen kasvun myötä niiden kanssa oppii toimimaan helpommin. Hän on käsittämättömän empaattinen ja hyvin herkkä lapsi ja nämä ovat hänen vahvuuksiaan. Motorisista taidoista puhuttiin sen verran, että lapsen vahvuudet ovat tosiaan ehkä eniten muualla, mutta hän on täysillä mukana kaikessa urheilullisessa toiminnassa ja se on tärkeintä. Kynäote ei ole ihan täysin "oikea", mutta mainitsin itse pitäväni kynästä kiinni samalla tavalla ja hyvin on kirjoittaminen onnistunut. Että jos se täydellinen kynäote ei löydy, on syy osin perimässä. ;)

Luulen lapsen tänä vuonna vielä oppivan kellon kunnolla ja tajuavan enemmän rahan arvon päälle. Nämä helpottaisivat toimimista kouluikäisenä ja vaikka näitäkään ei mitenkään varsinaisesti eskarissa opetella, olivat lapset itse eräänä päivänä alkaneet miettiä kelloa ja kellonaikoja. Ja silloin tietysti opettajat pitävät asian esillä, kun lapsilla kiinnostusta löytyy. Olin myös iloinen kuullessani, että yhteistyö tulevan koulun kanssa on aktiivista ja kuukausittaista, nyt eskarin tiloissa ja keväällä sitten koulun puoleen tutustumista. 

Että kaikki hyvin. Seuraavaksi edessä on kuopuksen iso nelivuotiskeskustelu ja -tarkastus loppuvuodesta. Odotan mielenkiinnolla millaisena meidän vikkelä väläys nähdään, tyyppi jolla on persoona isolla alkukirjaimella. Taitoja hänella on vaikka millä mitalla, mutta tyyppi saattaa esimerkiksi olla puhumatta koko sen ajan, minkä terveydenhoitajan kanssa tehtäviä tehden viettää. Jos ei juuri sillä hetkellä katsokaas huvita puhua. Enkä ihmettelisi yhtään, vaikka paperit lentäisivät nurkkaan, kun viivasta ei tullut täydellistä. Puheterapiaan pyydän lähetteen samoin kuin isoveljelleen samanikäisenä. Saadaan sitten pikkuhiljaa ärrä ja ässä kohdilleen ja myös tavujen paikanvaihdoksista ja vääristä taivutuksista aion sanoa. Mutta tämä sitten aikanaan, marras-joulukuussa. Hitsin taitava pikkutirppa on tämä nuorempanikin, pakko kehua. Luonnetta vaan kun löytyy vaikka muille jakaa, pitää varautua kaikkeen!

Syysulkoilua

Viime viikonloppuna oli yhtä kaunis sää kuin tänään, joten mies lähti poikien kanssa kirkon takaisille kallioille kävelemään. Myllykalliolta löytyy niin vanha ilmatorjuntatykki kuin näköalatornikin.

Retkellä pitää tietysti olla mukana eväät. Yleensä kaivan kaapista rusinoita ja kuopukselle banaania, mutta nyt käteen sattui myös pieni pussi M&M's-rakeita.

Retken väistämätön seuraus näkyi kotona.

Tänään uskaltauduimme koko perhe kirjasto-leffavuokraamo-kukkakauppa-ruokakauppa -reissulle, kun esikoinenkin oli parempivointinen. Kuopus lähti matkaa esikoisen vanhalla potkupyörällä ja hiffasi vihdoin juonen jujun. Sen jälkeen rullailu sujuikin kepeästi eteenpäin. 

Televisio suoltaa tuossa vieressä golfia, onhan menossa Ryder Cupin toinen pelipäivä. Kaveri tuli hakemaan esikoista ulos ja kuopus yrittää kuluttaa aikaa sen sijaan, että menisi siivoamaan huoneensa. Minä puolestani siirryn parvekkeen puolelle, saadaan sekin syyskuntoon.

Villi viikko

Yhdyn "TGIF"-kerholaisiin tänä iltana täysin sydämin. Viikko on pitänyt sisällään aikamoista juoksua aikatauluja kytäten, miehen työmatka ja poikkeusolot aiheuttanut lakko lisäsivät soppaan omat mausteensa. Mutta eiköhän se taas tästä, sillä tavalla normaalien ruuhkavuosien rajoissa. Juuri tänään hymähtelimme yhden kuopuksen päiväkotikaverin äidin kanssa termin osuvuudelle. Tosin omat työvuoroni alkavat normalisoitua, olen nyt ilmoittanut tekeväni pääsääntöisesti neljä päivää viikossa, viisi tuntia päivässä. Poikkeukset katsotaan erikseen, mutta tuosta lähdetään. Vapaapäiväksi muodostunee keskiviikko, joka on työasioiden osalta viikon hiljaisin päivä. 

Mutta aloitetaanpa alusta. Maanantain ja tiistain välisenä yönä esikoinen nappasi vakiotautinsa kurkunpääntulehduksen. Muodon vuoksi kokeiltiin jälleen parveketta ja kylmää ilmaa, mutta viideltä aamuyöllä olimme jo Lastenklinikalla ja potilastiedoista kurkattiin tämän olevan aika mones käynti samoissa merkeissä. Nopsaan saimme avun, lapselle ensin maskin kautta adrenaliinia ja perään kortisonitabletit. Kipulääkettä ja happea, eli perussetti. Kellon ylittäessä seitsemän pyysin lääkäriä kuittaamaan meidät ulos, sillä mies oli lähdössä puolen tunnin kuluttua työmatkalle ja kuopus oli kotona. Ei siis muuta kuin kotiin, mies matkaan, itselle nopea hampaiden harjaus ja vaatteiden vaihto ja taas eteenpäin. Onneksi mies oli laittanut kuopuksen päiväkotikuntoon ja ihana ystävä otti esikoisen toipumaan luokseen, olin hieman jo ajatellut meidän olevan totaalisessa pulassa sinä tiistaina.

Oli nimittäin lakko. Minun vanhempieni olisi ollut ihan turha yrittää Tuusulanväylän ja Kehän ruuhkissa ajaa meille potilasta hoitamaan, olisimme kaikki myöhästyneet varmasti. Miehen oli lähdettävä ja minä olin ollut edellisen viikon sairauslomalla. Onneksi ystävä pelasti ja esikoinen pääsi viettämään mukavaa päivää samanikäisen kaverinsa kanssa. Kahdeksalta olin vienyt molemmat lapset ja tuumin tyytyväisenä, että tunnissa ehtisin varmasti töihin. Kyllä vaan, olin siellä kaksikymmentä minuuttia myöhemmin. Ei ruuhkan häivää niillä teillä, joita itse käytän. Muutenkin lakko taisi mennä ohitse ennakoitua pienemmin haitoin, mutta toki siihen oli varauduttava kunnolla. Kuopuskin oli ihan tyytyväinen syötyään päiväkodissa etupäässä kuivia muroja.

Keskiviikkona alkoi sitten sairastaminen ihan todella. Hain kotiin kovassa kuumeessa olevan esikoisen, joka on siitä saakka ollut isänsä hoitamana kotona potemassa. Olimmehan me kaksi päivää koko perhe terveinä tässä välissä. Mies kotiutui tuolloin illalla ja pystyi onneksi tekemään eilisen ja tämän päivän kotoa käsin. Kuopus on ollut hoidossa, mies puhunut lähinnä työpuheluita ja osallistunut kokouksiin esikoisen levätessä. Minä olen yrittänyt opetella vielä lisää uusia asioita ja aika kiva fiilis jäi sen osalta tästä viikosta. Kyllä se tästä, vaikka koeajalla tietysti vielä ollaan. Jatkoa ajatellen selvitimme valmiiksi miehen työhön kuuluvan sairaan lapsen hoitopalvelun ja Väestöliiton kautta saadaan jatkossa hoitaja kotiin pojille. Helpottaa arkea etenkin, kun pojat ovat jo näinkin isoja ja raaskin jättää heidät hoitajan huomiin. Esikoinen on nyt jo hieman parempivointinen, mutta kuopuksella on sellainen maailmanlopun yskä, että kohta on pakko lähteä näytille. Kolmas viikko yskimistä pyörähtää käyntiin. Minä yskin myös sen verran kamalasti kaikki yöt, että päädyin ottamaan kortisonit käyttöön astmaoireiden helpottamiseksi ja keuhkojen parantamiseksi. Ei paras juttu, mutta toivottavasti toimiva. 

Keskiviikkona meillä piti alunperin olla ohjelmassa esikoisen allergia- ja astmatestit Mehiläisessä, mutta tuota juoksua Hesperian puistossa on nyt siirretty viikolla olettaen, että ensi viikolla lapsi on terve. Harrastuksissa ei olla käyty ja eilenkin oli pakko ottaa pienet nokoset, niin flunssainen oli olo. Tänään olin ajamassa pois töistä esikoisen Leops-keskusteluun, kun tajusin unohtaneeni kuopuksen kokonaan. En ollut muistanut sanoa pikkutyypin ryhmään tästä keskustelusta ja siitä, voisiko lapsi olla hieman normaalia pidempään hoidossa ulkoilemassa. Koska henkilökunta oli mitoitettu minimiin otin kuopuksen mukaani, ajoin kotiin viemään hänet ja sen jälkeen takaisin päiväkodille keskusteluun. Sieltä vielä postin kautta kotiin ja istun onnellisena sohvalla ulkona riehuvaa tuulta kuunnellen, samppanjaa lasissa. Onneksi olin kaukaa viisas ja laitoin jo aikaa sitten pullon lemppariani kylmään odottamaan sitä hetkeä, kun tekisi mieli juoda lasi tai kaksi. Kerrottakoon nyt vielä kuriositeettina, että saatuani karjuvan kuopuksen aamulla hoitoon lähdin tyynesti ajamaan väärään suuntaan vanhaa työpaikkaani kohti. Onneksi tajusin jo Länsiväylällä ja sain käännyttyä takaisin kohti keskustaa ennen Kehää. Työpaikalla ensimmäiseksi repesivät sukkahousut oikein kunnolla. Se oli siinä vaiheessa hädin tuskin toteamisen arvoinen asia.

Perheeni miehet puolestaan ovat linnoittautuneet yhdelle sohvalle katsomaan...arvatkaapa mitä?

Mitäpä meille muuta. No ainakin keittiön pöydällä kasvaa nykyisin jotain vihreää, kun huomasin ettei täällä ole yhtään viherkasvia. Saa nyt nähdä kuinka kauan tuo vehka tai joku sen sukulainen meillä elää. Yleensä kaikelle vihreälle on tupannut käydä hieman huonosti hoidossani. 

Olin yhtenä iltana suihkussa miehen laittaessa samalla pyykkejä ja kun tulimme takaisin olohuoneeseen odotti meitä tämä näky. Esikoinen oli kattanut vanhemmille iltapalaa. 

Viikonloppuna meillä on ohjelmassa toipumista, rentoilua, ehkäpä ulkoilua ja futista esikoisen voinnin mukaan, miehen golfkierrosta, Vain elämää -jakson katsomista lasten ollessa ajoissa nukkumassa sekä Leijonakuningas-leffan katsominen. Olen vähän miettinyt josko veisin esikoisen katsomaan musikaalia ensi kuun Lontoon-reissullamme, mutta ensin pitää varmistua siitä ettei tarina ole lapselle liian pelottava. Näytin vähän trailereita jo netistä, mutta pitää vielä tutustua elokuvaan kunnolla. Sen jälkeen tehdään päätöksiä, tosi kiva olisi kyllä mennä. Elämys varmasti!

Niin se leffa, no tietysti vanha kunnon Star Wars. Aivopesu isän lemppariin on siis alkanut! 

Lastenkutsut

Tämän blogin lukijoille on varmasti jo käynyt selväksi, että rakastan juhlien järjestämistä eivätkä lastenjuhlat ole poikkeus. Minusta on ristiäisistä saakka ollut ihanaa ja erittäin mieluista järjestää pallopäilleni mahtavia synttärikutsuja. Kun syksy jälleen kolkuttelee ovelle, käänsimme poikien kanssa katseet tuleviin syntymäpäiviin ja niiden tämänkertaisiin teemoihin. Sitä ennen kuitenkin katsaus aiempien vuosien kutsuihin.

Esikoisen ensimmäistä syntymäpäivää juhlittiin ihan vaan "teemalla" lapseni täyttää yhden vuoden. Tilasimme maitoallergiselle sankarille oman kakun Ekbergiltä, että hän pääsi maistamaan makeaa ensimmäistä kertaa. 

Lapsi täytti kaksi ja sai auto-teemaiset syntymäpäivät. Mies haki  Ilmapallokeskuksesta ilmapalloja ja minä askartelin ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen kerran kutsukortit vieraille. Kukkien lisäksi tilasimme mahtavan kakun synttäripojallemme. 

Kolmevuotissynttärit olivat erityiset sen vuoksi, että juhlimassa oli mukana myös kuukauden ikäinen pikkuveli. Ensimmäistä kertaa esikoisella oli myös selkeä toive juhlateemasta, ehdottomasti ipanan suosikki Salama McQueen sen olisi oltava. Selvä homma! Värikkäitä kukkia, lapsen koristelema pöytä ja ilmapalloja. Ja tietenkin jälleen kakku. 

Nelivuotisjuhlissa oltiin viidakossa. Nämä olivat myös ensimmäiset juhlat, joihin kutsuttiin sukulaisten, kummien ja ystäväperheiden lisäksi omana kertanaan lapsen päiväkotikavereita. Kakku oli huikein ikinä!

Viisivuotiaalla oli jälleen selkeä toive juhliensa aiheesta. Sillä kertaa juhlittiin sankareiden maailmassa, kun Rautamies, Kapteeni Amerikka, Hulk ja muut olivat lapsen mielestä mahtavia. 

Ja nämä viimeisimmät syntymäpäivät te olettekin täällä nähneet. Teemana legot ja vuosia täynnä kuusi. 

Kuopuksen ensimmäiset syntymäpäivät ehdittiin viettää vielä vanhassa kodissamme. Kuten esikoisella, myös kuopuksen ensimmäisissä juhlissa ei mitään erityistä teemaa löytynyt. Tosin kuriositeettina voin kertoa, että tilasin pallokuvioiset ilmpallot ja servietit Australiasta. Ei lähempää löytynyt. 

2-vuotiasta kuopusta juhlittiin sirkussynttäreillä. Viirinauha koristaa nykyään lapsen huonetta. 

Ja viimeksi meillä oli kolmevuotiaan kestit Vaahteramäen Eemelin tyyliin, ehkä osuvin teema ikinä. Näiden juhlien kukka-asetelma on suosikkini kaikista, hankin aina juhliin kukat joko floristilta tai sitten erilaisia kimppuja itse yhdistelemällä. Nämä olivat aivan nappivalinta.

Haluaisin kovasti järjestää kuopukselle joulukuussa huvipuistoteemaiset syntymäpäiväjuhlat, näin ihania kattaustarvikkeita eräässä verkkokaupassa. Nämä ovat lisäksi ensimmäiset juhlat, joita lapsi saa viettää myös päiväkotikavereidensa kera, kutsulista on jo valmiina näin hyvissä ajoin syyskuussa. Hän toivoo kolmea kaveria tulevaksi ja se sopii minulle enemmän kuin hyvin. 

Mutta siitä teemasta. Ajattelin, että huvipuisto olisi nimenomaan minun valintani, mutta lapset tykkäisivät varmasti enemmän jostain hurjemmasta. Niinpä pienen googlailun jälkeen päädyin ehdottamaan kuopukselle merirosvosynttäreitä ja esikoiselle kuukautta myöhemmin teemaksi ritareita. Pikkutyypeillä oli kuitenkin selvät sävelet ja homma hallussa. Merirosvot ja ritarit on blääh, ihan lällyä. Kuopus haluaa ehdottomasti suosikkisupersankarinsa innoittamat Batman-synttärit ja esikoinen yhtä lailla pinnalla olevat Star Wars -teemaiset kutsut. 

Haaste vastaanotettu.