Kesäkoti valmistuu: yläkerran ja alakerran aula

Aulasta tuli meidän kirjastohuoneemme. 

Kyseessä on kauttakulkutila, josta pääsee niin yläkertaan, kellariin kuin keittiöön tai olohuoneeseen, joten säilytysfunktio toimii huoneessa hyvin. Hankintojen osalta homma meni kuin keittiössä, sillä uutta on ainoastaan Ikean valaisin. Kirjahyllyt yhdessä puolipyöreän pöydän kanssa ovat meiltä kotoa, matot sukulaisilta ja peili talon edellisiltä omistajilta.

Täällä alkuperäinen lautaseinä on sen verran hyväkuntoinen ja siisti, että se ainoastaan maalattiin. Vain yksi pieni seinänpätkä sai paneeliverhoilun ylleen. Myös katto on ennallaan. 

Näissä kuvissa portaat odottavat vielä maalia pintaansa, mutta portaikon seinät on riisuttu tapeteista ja paneeleista sekä maalattu valkoisiksi. Myös yläaulasta poistettiin kaikki pintakerrokset ja seinät paneloitiin. Katto sai maalin ja kokolattiamatto otettiin pois lattiasta. Tuon lattian kohtaloa mietitään myöhemmin, nyt se saa olla tuollaisena kuin on. Tärkeintä meille on se, että muovi ja muu hengittämätön pintamateriaali on poistettu. Mitään huonekaluja yläkerran aulatilaan ei ainakaan tässä vaiheessa tule, sillä sitä tarvitaan säilytystilaksi siinä vaiheessa, kun yläkerran makuuhuoneiden remontti alkaa. 

Ja ennenhän täällä näytti tältä:

Kesäkoti valmistuu: keittiö

Ihan ensimmäiseksi halusimme saada keittiön kuntoon ja se ensimmäisenä valmistuikin. Sen jälkeen oli helppoa jatkaa muita hommia, kun oli missä tehdä ruokaa, pestä hampaat ja oleskella. Tässä kuva aulasta keittiötä kohti, oikealle jää wc ja vasemmalle vanha komero. 

Keittiön seinät paneloitiin kauttaaltaan ja paneelit maalattiin valkoisiksi. Muovisen puujäljitelmäpaneelin alla oli kyllä hirsi- ja lautaseinää, mutta ne olivat jo alkujaan kierrätyshirttä ja seinien ulkonäkö ei ollut kehuttava. Niinpä päädyimme remonttimiehen suosituksesta laittamaan keittiöön kauttaaltaan paneloinnin. 

Lattiasta muovimaton ja levyn alta paljastui lautaa, aivan kuten myös muualla talossa. Kolmessa laudassa oli kuitenkin lahoa näkyvillä, mistä syystä nämä laudat vaihdettiin ja samalla korjailtiin kiinteiden komeroiden alta paljastuneita tukirakenteita. Näiden korjausten vuoksi lattia maalattiin ja sävyksi valikoitui siniseen taittava harmaa. Aivan täydellinen! Alkujaan tarkoituksena oli maalata vain tämä keittiön korjattu lattia ja jättää muut sellaisiksi kuin ovat. Lopulta koko alakerta päätettiin kuitenkin maalata tällä samalla värillä lattioiden osalta. 

Ruskeisiin ikkunanpuitteisiin ei koskettu, ne tuovat kontrastia vaaleudelle yhdessä mustanruskean Boknäsin astiakaapin kanssa. 

Keittiöön ei ole valaisimia lukuun ottamatta ostettu mitään uutta. Vitriini on ystäväperheeltä, mikroaaltouuni paikallisesta kierrätysryhmästä ja matto kotoa keittiöstä. Ruokapöytä tuoleineen sekä jääkaappi ovat entisten omistajien jättämiä. 

Kuopuksen huoneesta tuotu senkki kätkee sisäänsä liinavaatteita ja sen ylle tulee vielä kolmas samanlainen Ikean valaisin, kaikki kolme asennetaan hieman eri korkeuksille. 

Ikean keittiö tuntuu sopivan paikalleen kuin nakutettu. Sen vieressä seisova hella uuneineen on jo kokeiltu ja todettu hyvin toimiviksi. Keittiön tammitason mies öljysi kahteen kertaan ihan alkajaisiksi.  

Erilaiset vetimet sopivat myös hyvin talon tunnelmaan. 

Keittiö on todella tilava ja ensimmäiset talolla vietetyt päivät elimmekin lähinnä siellä ja kamarin puolella. Olemme todella tyytyväisiä siihen millainen tästä huoneesta tuli, visiosta tuli todellisuutta. Keittiö on paitsi kaunis ja toimiva, myös viihtyisä. Ihan lempparihuoneita ainakin tässä vaiheessa!

Vertailun vuoksi, keittiö näytti ennen siis tältä:

Landemeininkiä

Viime viikon maanantaina lähdimme kesäpaikallemme ensimmäistä kertaa niin, että jäisimme sinne useammaksi yöksi. Remontin oli tarkoitus olla valmis, joten tiedossa olisi tiukkaa siivousta, järjestelyä ja organisointia seuraaville päiville. Ja todella, töitä tuli tehtyä. Siivous on kevyt ilmaisu sille kuinka juuriharjojen kanssa kuurasimme talon valmistuneita osia puhtaaksi aikojen saatossa kertyneestä liasta. Kuurasimme, jynssäsimme, vaihdoimme pesuvettä ja kuurasimme vähän lisää. Saimme ensimmäisenä kuntoon keittiön ja siihen perään heti vierashuoneen nukkumapaikaksemme. Ensimmäisenä iltana uni tuli sekunnissa, mutta katkeili tuon tuostakin uuden talon ja uusien äänien herättämänä. Tai ehkä se oli sittenkin se hiljaisuus, johon kaupunkiasujat eivät olleet tottuneet. Aamulla meitä tervehti lehmien ammuminen, kun ovi aukaistiin. 

Ruokailujen osalta menimme tässä vaiheessa hyvin helpolla ja pientä retkimeininkiä oli ilmassa. Uuni pääsi käyttöön nakkien ja ranskalaisten paistossa ja mikrossa lämmitettiin lapsille ruokaa myös. Kertakäyttöastioita ja -haarukoita sekä mukeja käytettiin surutta, sen verran paljon oli muuta hommaa, että tiskaaminen olisi ollut tehtävälistalla viimeisenä. Muuten jääkaappi täytettiin sillä millä kotonakin, eli hedelmillä ja jugurteilla. Kaappiin ostettiin leipää ja samaa kahvia kuin kotonakin juodaan. Söimme salaatteja ja täytettyjä patonkeja ja hyvin maistui. 

Siivoamisen ja huoneiden kalustamisen sekä noin kahdenkymmenen Ikean kassin purkamisen ohella päästiin maalaushommiin. Minä maalasin Ikean jakkaran ja tulevan olohuoneen sohvapöydän sekä wc:n ensimmäiseen kertaan. Mies hoiti sitten vessan toisen maalauskerran, koska tekee huomattavasti tarkempaa ja huolellisempaa jälkeä. Wc:n pintaremppa oli helppo toteuttaa itse ja huonetta ei ole uskoa samaksi, vaikka kaikki ei ole vielä edes valmista. 

Ehdittiin me vähän poimia kukkiakin kaiken urakoinnin välissä, mutta muuten ei oikeasti syömistä lukuun ottamatta paljon istuttu alas. Tehtävälistaa riitti ja aikaa oli kolme-neljä päivää. Ahkeruus kuitenkin palkittiin ja suuri osa hommista on nyt tehty. On kiva mennä talolle seuraavan kerran, kun ei tarvitse muuta kuin pestä parin huoneen lattiat ja kantaa niiden kalusteet paikoilleen.

Keittiön viereisestä vierashuoneesta tuli väliaikainen nukkumapaikka meille kaikille, kun kannoimme kolme runkopatjaa vierekkäin. Miten ihanasti siinä olikin tilaa, kun kotioloissa 160-senttisessä sängyssä nukkuu yleensä kolme henkeä aamuun mennessä. Kolmantena päivänä kaiken raittiin maalaisilman uuvuttama kuopus huitaisi kolmen tunnin päiväunet veljensä häntä varten rakentamassa unipesässä. 

Myös pihalla riitti tekemistä ja paljon jäi vielä odottamaan. Mies urakoi pihaa niitystä takaisin nurmikoksi ja minä jatkoin milloin en haravoinut. Lopulta ruohonleikkuri savutti ennen kuin urakka oli valmis, joten loput jätettiin suosiolla seuraaville kerroille. Roskaa kerättiin taas yksi autollinen, kuusi jätesäkillistä ja rapiat päälle. Onneksi kaatopaikka sijaitsee lähellä eikä jätteen vienti sinne maksa paljon. Nyt talo on vihdoin ja viimein puhdas kaikesta romusta ja roskasta toista vinttiä lukuunottamatta ja vajaan en ajatellut pahemmin mennä, se olkoon miehen aluetta kaikkine laudanpätkineen ja mahdollisesti joskus tarvittavine tavaroineen.

Pihalla kasvaa neljä omenapuuta, joissa kaikissa on reilusti raakileita. Jännittävää odottaa miltä oman pihan omenat maistuvat sitten syksymmällä. 

Myös yllätyksiä löytyy jokaisella käyntikerralla, keskelle pihaa oli ilmestynyt kukkiva ruusupensas. 

Onneksi meillä oli radio ja musiikki siivittämässä hommia ja iltaisin saunan jälkeen oli hyvä ottaa lasillinen jääkylmää valkkaria ja lukea hömppäviihdettä ennen kuin uni vei. Siinä oli sitä tunnelmaa, jota tulevat kesät toivottavasti meille runsain mitoin tarjoavat.

Pakkauspuuhissa

Aiemmin tänään mies oli poikien kanssa ulkona nauttimassa auringosta sillä aikaa kun minä kirjoitin blogipostauksia varastoon, pesin viimeisiä pyykkejä ja aloittelin pakkaushommia. Ihana hiljaisuus ja rauha sisällä, en valita tästä jaosta lainkaan! Lähdemme maanantaina aamupäivällä kentälle ja mukaan tulee yksi iso matkalaukku ja toinen pienempi trolley miehen käsimatkatavaraksi. Ensimmäistä kertaa tiedossa on kaupunkiloma ilman rattaita, niin iso on kuopuskin jo. En osaa edes jännittää miten lapsi jaksaa kävellä kuumuudessa. Jos ei jaksa, niin ei kävellä, aika yksinkertaisia nämä asiat kuitenkin loppujen lopuksi ovat.

Mukaan pitää pakata sekä kaupunkiloman varustusta että uikkareita ja uv-pukuja hotellin uima-allasta ja mahdollista rantapäivää varten. Rennosti mennään taas, oma vaatepinoni koostuu lähinnä trikoomekoista eripituisilla helmoilla ja hihoilla tai ilman. Mukaan laitoin myös pari shortsihaalaria, helppoja vaatekappaleita kun ovat. Pojille pakataan t-paitoja ja shortseja niin, että varmasti riittää. Lippikset päähän, tennarit jalkaan ja menoksi! Sandaalit otetaan mukaan matkalaukkuun ja itse ajattelin pärjäillä kahdella ballerinaparilla. Ostoksille on jätettävä luonnollisesti tilaa, onhan meillä aikeissa hoitaa koulutulokkaan vaatevaraston uudistamista esimerkiksi El Corte Inglesillä. Repun lapsi jo sai, mutta penaali on vielä etsinnässä. Saattaa allekirjoittanutkin piipahtaa muutamassa putiikissa vähän kurkkimassa valikoimaa syksyn työvaatetukseksi. Matkaan lähtevä vaatepino ilahduttaa maltillisuudellaan, vielä viisitoista vuotta takaperin pakkasi mukaan kaiken ja vielä vähän enemmän. 

Aloin myös miettiä tarvitaanko lentokoneeseen enää kaikenlaisia tehtäväkirjoja sun muita viihdykkeitä, joita olen kantanut mukana aiemmin. Lento on niin lyhyt, että päätin ettei oteta pojille omia reppuja mukaan lainkaan, ainoastaan lukemista ja iPadit minun laukkuuni. Pari pikkuautoa sujahtaa kuopusta varten myös varmuuden varalle mukaan.

Olen siis kirjoittanut tänne blogiin valmiiksi muutaman postauksen aiemmilta päiviltä kesäkodilla ja saatte nähdäksenne myös ensimmäiset jotenkuten valmistuneet huoneet siellä. Mikäli verkkoa löytyy, julkaisen ne viikon varrella. Muuten palataan asiaan taas viikon kuluttua, kun kotiudumme! 

Viime päivien satoa

On pitänyt vähän kiirettä, onhan kesä ja loma. Päätin siis koota muutamia viimeisen kuluneen viikon kuulumisia hieman yhteen.

Viikko takaperin juhlimme ensin kummipoikamme täysi-ikäistymistä ja jatkoimme sieltä kaveriporukan kesäjuhlille. Veimme tuliaisiksi kesäisiä kukkia yhdessä aikakauslehtipinon kanssa ja saimme vastineeksi hauskan illan, mahtavia herkkuja grillistä ja yhteistä rentoa aikaa kera ystävien. Hieno ilta ja perinne nämä kesäbileet. Säänkään ei annettu lannistaa, vaikka vettä tuli kuin aisaa ja kylmyys pakotti kääriytymään villaan.

 Maanantaina lähdimme katsastamaan kesäpaikkamme remonttia, jonka piti olla nyt valmis. Ihan näin sulavasti ei valitettavasti homma mennyt, mutta joka tapauksessa vietimme kolme yötä ja neljä toiminnan täyteistä päivää talollamme. Näistä lisää vielä myöhemmin. Tunnelma oli korkealla autossa, kun matka kohti kesäpaikkaa alkoi.

Tänään kävimme kylässä siskoni luona joka vastikään palasi lähes kuukauden kestäneeltä Amerikan-turneelta takaisin kotimaahan. Olin antanut ostoslistan mukaan ja vastaanotin kivoja uusia RL:n paitoja pojille murto-osalla siitä mitä ne Suomessa maksavat. Myös mies sai osansa pikeistä ja minä puolestani superherkulliset mintunvihreät passinkannet sekä toivomani poskipunan. 

Parhaat tuliaiset osuivat epäilemättä pikkupojille, ainakin jos heiltä kysyy. Kuopuksen repussa on pienelle hämikselle sopivasti huppu ja esikoisen repussa välkkyvät valot. Kyllä kelpaa koululaisen lähteä muutaman viikon kuluttua koulutielle kummitädin ostama reppu selässään. 

Tänään kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja sen tavallisen ruskean hiusvärin lisäksi napattiin pituudesta vähän enemmänkin pois. Pitkä polkka tuntuu kevyeltä ja sopivalta kesään. 

Iltapala. Meillä ei mansikoita pakasteta, koska kannatan noin yleisestikin kausisyömistä enkä oikein välitä mansikan rakenteesta pakastimesta otettuna. Sen sijaan nyt marjojen ollessa parhaimmillaan niitä syödään niin paljon, että jaksetaan odottaa seuraavaa kesää. Nyt ostettiin viiden kilon laatikko kotiin viikonlopun aikana tuhottavaksi. Menevät sellaisinaan, mutta muodostavat vaniljajäätelön kanssa aivan taivaallisen yhdistelmän. Pakastamisesta puheenollen, aion tänä vuonna tehdä poikkeuksen ja laittaa mustikoita pakkaseen niin, että voin syödä niitä sitten talvella maustamattoman jugurtin kanssa aamupalaksi. Tilasin äidin kautta ämpärillisen marjoja, se varmasti riittää. 

Nyt meillä on käynnissä vaatteiden pesu-urakka ennen kuin ne laitetaan matkalaukkuun. Lähtö Barcelonaan on edessä maanantaina, siellä päästään sitten nauttimaan viisi päivää helteisestä kesäsäästä.

Ylärima alas, PPJ on paras!

Näin kaikuivat tsemppihuudot paikan päällä, kun esikoisen futisjoukkueen ensimmäinen oma turnaus pelattiin kesäkuisena lauantaina. Turnaus järjestettiin asuinalueemme urheilukentällä yhdessä seuran toisen joukkueen kanssa ja lopputuloksena oli hieno ja hauska koko päivän tapahtuma. 

Esikoinen pelasi omat neljä otteluaan heti aamukahdeksalta alkaen ja veimme kuopuksen kanssa pelaajan ja isänsä heti aamulla kentälle. Itse liityimme mukaan pari tuntia myöhemmin niin, että ehdimme nähdä kaksi viimeistä ottelua. Sää oli upea ja vasta seuraavana päivänä satoi aamusta iltaan. Onneksi näin!

Ennen palkintojenjakoa vähän jännitti, mutta sen jälkeen hymy oli herkässä. Oli kuulemma ollut tosi kiva aamupäivä ja mitali sekä tsemppariviiri vastustajalta viimeistelivät lapsen kokeman onnistumisen. 

Minä palasin vielä takaisin kentälle pari tuntia myöhemmin päivän viimeiseen kahviovuoroon. Mikäpä siinä, muiden vanhempien kanssa jutellessa ja herkkuja myydessä. Etenkin, kun vanhempaintoimikunnan aktiivihommat ovat nyt kesän ajan tauolla ja koulun vanhempainyhdistysjutut eivät vielä ole alkaneet. Niitä odotan ilolla. 

Nyt ollaan futiksesta kesälomalla ja syksyllä sitten jatkuu.