Satunnaisia faktoja meikäläisestä

Olin valmistellut tätä kirjoitusta julkaistavaksi tuhannen kirjoituksen rajapyykkiä juhlistamaan. Sairastuminen kuitenkin sotki kuviot ja se tuhannes julkaisu käsittelikin vain  sairastamista. Ironia kohdallaan, kun meitä alati sairaiden perhettä ajattelee. Näitä olisi sääli jättää julkaisematta, joten tässä muutamia knoppitietoja meikäläisestä. Saatat tietää osan, mutta vahvasti veikkaan ainakin muutaman tulevan yllätyksenä.

1, Minä en ole lainkaan kilpailuhenkinen. Olen muun muassa sitä mieltä, että kaikille reiluinta olisi voittaa vuorotellen, myös arvokisoissa. Jokaiselle hyvä mieli, kaikki pelaa ja sitä rataa. Olen miettinyt mistä tämä piirre johtuu ja tullut siihen tulokseen, että jotenkin se liittyy itsetuntoon. Tiedän olevani tosi hyvä tosi monessa asiassa eikä sitä tarvitse todistella. Ja niissä missä en ole, hoitaa itseironia loput.

2. En osaa juoda pullosta ja kävellä yhtä aikaa. Tai osaan, jos keskityn oikein kovasti. Parempi kuitenkin pysähtyä juomaan kuin olla rinnus märkänä jatkuvasti.

3. Herkutellessani haluan syödä jotain tosi hyvää ja lemppariani. En esimerkiksi syö koskaan keksejä, vaikka niitä tarjolla olisikin. Keksit ovat yhdentekeviä ja niiden syöminen menee tavallaan hukkaan. Olen mieluummin ilman. Olen myös lähtenyt illalla julkisilla keskustaan ihan vaan irtokarkkiostoksille saadakseni lempikarkkejani. Vastapäisen kaupan valmispussivalikoima ei todellakaan kelvannut.

4. Paras oivallus vanhemmuuteen liittyen on valita taistelunsa, eli pitää kiinni isoista asioista ja joustaa pienissä. Tästä syystä meillä syödään aamuisin minun tekemiäni rakkausleipiä (ihan tavallisia, mutta äidin maaginen kosketus tekee niistä erikoiset), vaikka ekaluokkalainen oikein hyvin osaisi tehdä leipänsä itse. Pääasia kun on, että lapsi syö jotain jaksaakseen lounaaseen. Toisinaan myös vaatteiden pukeminen hoituu näppärästi siten, että aamuäkeä lapsi ojentelee peiton alta raajan toisensa perään ja minä laitan sukkaa jalkaan. Päästään koko porukka helpommalla eikä haittaa minua.

5. Lukupiirit eivät ole minun juttuni, vaikka toisin voisi luulla. Lukeminen on minulle sen verran yksityinen asia, että en mielelläni ruodi kirjan herättämiä ajatuksia muiden kanssa. Pohdin niitä itsekseni ja esimerkiksi arvioiden osalta näytän ne vasta valmiina. Joskus suosittelen kirjaa miehelle ja hänen luettuaan juttelemme siitä kyllä. Toinen poikkeus on äitini, jonka kanssa puhun lukemastamme mielelläni.

6. En lähtisi safarille Afrikkaan, vaikka maksettaisiin. Olen vähän sitä mieltä, että ihminen voi elää onnellisena vaikka ei olisi nähnytkään leijonia tai seeproja niiden luonnollisessa elinympäristössä. Suhtaudun koko konseptiin kovin epäilevästi, sinne vaan avokattoisella autolla savannille eläinten keskelle tai telttoihin yöpymään. Uskon täysin, että kokemus on äärimmäisen hieno, mutta minä en haluaisi millään tulla leijonan syömäksi.

7. Olen aina ollut tosi hyvä koulussa. Mutta tiesittekö, että mies oli vielä minua parempi? Minä voitan stipendien määrässä, mutta mies keskiarvoissa ja kirjoitetuissa laudatureissa. Tältä pohjalta lähtee varmasti sekin, että meidän perheessämme lasten koulunkäyntiin panostetaan, sillä heillä on valmiudet hoitaa homma hyvin.

8. Pienillä lapsilla on omat hauskat sanansa, kun puhetta vasta opetellaan. Moni näistä on jäänyt perheeseemme ihan vakkarikäyttöön. Minun puheessani porsaalla on pasaro ja Star Wars -saagassa seikkailee Obi Wan Keboni.

9. Olenkohan koskaan avannut blogini nimeä? Se tulee siis Virginia Woolfilta ja yhdistää yhden lempikirjoistani, eli Mrs Dallowayn, sekä Woolfin ajatuksen siitä, että naisella tulee olla oma huone. Kun päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, tuli nimi mieleeni heti. En ole koskaan ajatellut sen vaihtamista.

10. Käyn antikvariaateissa sillon tällöin etsiessäni jotain tiettyä teosta, mutta sellaiseen päämäärättömään haahuiluun minusta ei ole. En ole fiilistelijä, vaan aivan liian suoraviivainen siihen, että kirja olisi käyttöesineen sijaan jokin mystifioitu ja romantisoitu objekti. En myöskään säilytä kirjoja vain itseisarvona laajan kirjakokoelman saadakseni. Mikäli koen ettei kirjalle ole enää käyttöä, laitan sen surutta kiertoon.

11. Osaan yllättäviä juttuja rempparintamalla. Olen tapetoinut makuuhuoneemme, maalannut seiniä ja yhden kokonaisen kuistin. Osaan koota huonekaluja, jos vain viitsin lukea ohjeet. Usein en jaksa. Kodin pienet hommat, kuten lampun vaihtaminen tai taulun ripustaminen hoituvat itsestäänselvästi enkä tarvitse ketään lisäämään tuulilasinpesunestettä autoon. Seuraavaksi aion maalata kesäpaikan yläkerran lattian.

12. Joskus kuulee sanottavan ettei kauas kannattaisi lähteä, mikäli aikaa kohteessa ei ole yli viikon verran.  Olen täysin eri mieltä. Aina kannattaa lähteä ja viikko esimerkiksi Thaimaassa on erittäin paljon parempi kuin viikko räntäsateessa kotimaassa. Samaten Euroopan kaupunkikohteissa yö tai kaksi on vallan mainio aika, siinä ehtii vaikka ja mitä.

13. Inhoan first world problem -termiä. Vaikka ongelmasi eivät olisikaan nälänhädän tai kuivuuden kokoluokkaa, mitä sitten. Olen siis Ally McBealin hengenheimolainen. Minun ongelmani ovat isoja, koska ne ovat minun. Ei tämä silti tarkoita ettei osaisi laittaa asioita perspektiiviin tai ymmärtäisi muita.