Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari. 65 s. WSOY 2017. Kirja saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä.
Etsintäretki seikkailuun
Pasi Pitkäsen lastenkirja Kadonneiden eläinten saari oli yksi niistä, jotka kiinnittivät huomioni kustantajan kevätluetteloa selatessani. Tarzanin, Mowglin ja Robinson Crusoen hengessä tehty tarina sai meidät poikien kanssa odottamaan kirjan ilmestymistä. Lopulta se oli käsissäni ja iltasadun valinta oli selvä.
Kun hirviö sieppaa Matiaksen pikkusiskon, lähtee Matias jäljittämään kadonneita yhdessä pentunsa kadottaneen barbarileijonaisän kanssa. Jännittävän merimatkan jälkeen etsintäpartio rantautuu saarelle, jolla elää erikoisia eläimiä. Mikä yhdistää dodoa, jättiläislaiskiaista, merilehmää ja jättiläismakia? Entä löytyykö kadonnut parivaljakko saarelta?
Pitkäsen kirja on monella tapaa onnistunut teos. Viidakko aukeaa lukijan silmien eteen tekstin myötä ja sanavalinnat sekä niiden käyttö luovat onnistuneesti tunnelmaa. Meillä yhdeksän- ja kuusivuotiaat kuulijat nauttivat tekstistä paitsi kuunneltuna, myös itse uudelleen lukien. Suosittelenkin kirjan lukemista ääneen. Sivuilla on tekstiä melko niukasti, joten se on nopea lukea kärsimättömämmällekin yleisölle.
Kirjan kuvitus puolestaan on yksinkertaisesti upea, erityisesti koko aukeaman kattavien kuvien osalta. Pitkänen on tavoittanut salaperäisen saaren tai aavan ulapan hengen hienosti ja tarinaa tukien.
Mitä itse tarinaan tulee, sen ansioksi luettakoon jo kadonneiden tai uhanalaisten eläinten tuominen lapsilukijan tietoisuuteen. Muutamassa kohdassa tarina ontuu, kun lankoja solmitaan yhteen. Yhtä kaikki, onnellinen loppu on kuitenkin pääasia lastenkirjallisuudessa, päästiin sinne miten tahansa.
Kadonneiden eläinten saari on oivallinen lahjakirja omille tai vaikkapa kummilapsille, voin suositella. Samaa sanoivat kriittiset lapsilukijani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti