Ihan vastikään pidin sylissäni pienen pientä Vauva Vauvasta. Nopeammin kuin huomasinkaan oli kyseisestä Kirppusesta kasvanut Taapero Taaperoinen. Tänään samainen ex-taapero aloitti koulun.
Otimme ennen lähtöä parit valokuvat parvekkeella. Sitten ei muuta kuin reppu selkään, tennarit jalkaan, lippis päähän ja menoksi. Kohtasimme kaksi MLL:n suojatiepäivystäjää matkalla, kysyin itsekin mahdollisuutta tulla päivystäjäksi jo tänä keväänä, mutta nyt oli tämä ekaluokkalainen saateltavana ihan itse. Ensi vuonna menen sitten liivi päällä seisomaan risteyksiin.
Koulun pihalla oli jo paljon tuttuja, kun kymmentä minuuttia myöhemmin tulimme paikalle. Matka on onneksi lyhyt ja melkoisen helppo myös. Koululainen katosi kavereidensa luokse ja minä jäin vaihtamaan kuulumisia tuttujen vanhempien kanssa. Kaikkia jännitti, oltiin aivan uuden luvun alkumetreillä.
Muikea ilme, vähän vielä jännittää, mutta samalla tuleva innostaa ja sitä odottaa. Eikä sitten muuta kuin kyltin kohdalle opettajan luo jonoon ja siitä vuorollaan sisälle. Sinne se hävisi muiden mukana kouluun ja kukaan ei edes itkenyt, en minäkään. Oli vain varmuus siitä, että lapsi kyllä pärjää. Oli onni, että meillä on niin hieno, iso ja upea reipas poika. Oli valtava tunnekuohu, mutta hymyilyttävä sellainen. Ja kun iltapäivällä olimme kuopuksen kanssa isoveljeä hakemassa, saatoin päästää lopustakin jännityksestä irti ja hengittää jälleen. Koulussa oli ollut tosi kivaa, opettaja oli tosi kiva ja kaikki oli hyvin. Hyvä tästä tulee.
Sillä me kaikki olemme valmiita. Meillä on nyt koululainen talossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti