Hajatelmia

Harvoin on perjantai tuntunut niin tervetulleelta kuin tänään. Takana on jännittävä viikko ja henkinen paine on ollut koulun alkamisen myötä melkoinen. Nyt tuntuu jo, että helpottaa, minulla ainakin. Olen ihan puhki poikki vain ja ainoastaan kaikista niistä suurista tunteista, joita tämä viikko on sisällään pitänyt.

Koululaisella itsellään menee hyvin, vaikka väsynyt hän on. Ja miksi ei olisi, onhan uusi tilanne niin fyysisesti kuin henkisesti häntä kuormittava. Onneksi positiivisesti, mutta kuitenkin. Harrastukset ovat meidän osaltamme tauolla aina tämän kuun loppuun saakka ja se vaikuttaa näin ensimmäisten koulupäivien perusteella oikealta päätökseltä. Ehtiihän sitä taas, kunhan ensin tottuu edes jollakin tapaa koulumaailmaan. Isoäidiltään esikoinen sai koulun alkamisen johdosta ruusun ja me kävimme poikien kanssa kahvilassa jätskeillä ja pillimehuilla ensimmäisen päivän päätteeksi.

Minä olen päässyt toteuttamaan itseäni ja kaivamaan kontaktimuovit esille. Rakastan kirjojen päällystämistä, siinä on jotain allekirjoittaneen järjestelmällisyydelle ja pikkutarkkuudelle ah niin sopivaa. Ohimennen olen päällystänyt kahden koulun aloittaneen naapurissa asuvan lapsenkin kirjat, kun kerran hommasta tykkään. Siihen on siis syynsä ettei meillä kotona ole laminointikonetta, tarratulostinta tai dymoa. Sitä hieman harmittelin ettei Aapista saa enää omaksi, vaan se on ainoastaan lainassa tämän vuoden ajan.

Myös vanhempainiltaan olemme miehen kanssa ehtineet ja minä kävin myös iltapäiväkerhon vanhempainillassa kuulemassaa käytännöistä. Päiväkodin vanhempainyhdistyksessä toimimisen lisäksi olen tästä eteenpäin esikoisen luokan edustajavanhempi yhdessä toisen äidin kanssa. Mies kuulemma arvasi etten voi pysytellä poissa, jos jotain vapaaehtoishommaa on tarjolla. Mutta minä nyt satun tykkäämään tällaisista yhteisistä jutuista ja olen niissä kaiken päälle hyvä. 

Tänään on viimeinen lomapäiväni. Vein aamulla esikoisen kouluun, tulin kotiin siivoamaan ja maksamaan laskuja ja sen jälkeen keitin hyvät kahvit naapurin päällystyspalkaksi antamasta paahdosta. Ehdin lukea kirjaakin sohvalla pakattuani ensin meidän kaikkien tavarat valmiiksi viikonloppua varten. Olemme lähdössä sukujuhliin heti, kun mies vain pääsee töistä irrottautumaan ja olemme sukulaisissa sunnuntaihin saakka. Maanantaina minäkin palaan takaisin töihin ja meidän aamukuviomme menevät muutenkin vähän uusiksi esikoisen lukujärjestyksen yhdeksän aamujen myötä. Mutta sitä ehtii miettiä myöhemmin, sillä nyt on aika suunnata päiväkodin kautta koululle ja noutaa kaksi pientä poikaa kotiin.