Parasta lääkettä...

on oman perheen kanssa oleminen. Toimii kaikkeen. Toiseksi paras tapa on herkuttelu sitten, kun pallopäiset pikkupojat on saatu nukkumaan ja kotiin laskeutunut rauha. Pitää vähän yrittää varjella pieniä ihmisiä liiallisilta sokerimääriltä, vaikka en mikään puritaani asian suhteen olekaan. Yritetään kuitenkin pitää lapsilla karkkipäivä ja syödä omat karkkimme vasta kahdeksan jälkeen illalla.

Eilen iltapäivällä ajettiin koko porukka Heurekaan, jossa oli kuluneen viikonlopun ajan Lasten lääketieteen päivät. Pakkasimme molempien poikien rakkaat nallet mukaan lääkärintarkastusta varten ja valmistauduimme kipsaamaan jalkoja sekä tutustumaan lääketieteen ihmeisiin muutenkin. Ja kivaa oli, oikein loistava tapa viettää räntäsateinen laskiaissunnuntai. 

Tässä jonotetaan pääsyä nallesairaalan kipsauspaikalle. 

Seuraavaksi kerrottiin mikä potilaita vaivaa. Molemmilla oli jalka murtunut.

Esikoinen oli erittäin huolehtiva omainen pikkunallelleen, kuopus taas seurasi isompaa matkien perässä mitä tulee tehdä. Kesken kipsauksen pienemmän keskittyminen herpaantui, hän kiskaisi kumihanskat käsistään, nappasi nallensa mukaan ja häipyi paikalta. Esikoinen taas päätyi väittelemään lääkärin kanssa siitä riittääkö jo laitettu kipsi vai pitäisikö laittaa lisää. Lääkäriä vähän nauratti, kun hän totesi heillä olevan nyt erimielisyys hoitolinjasta. :D

Nalle pääsi vielä kipsin kuivuttua toisen lääkärin vastaanotolle, sillä käteen oli tullut haava. Se putsattiin ja laastaroitiin. Kotona esikoinen peitteli potilaan sohvalle ja tuuditti tämän uneen.

Kotimatkalla koukattiin hakemassa pitsat mukaan iltaruoaksi ja ostettiin vielä miehen kanssa ihania Aino-jäätelöitä, kiitokset vaan inspiraatiosta Norpalle! Illalla katseltiin vierekkäin omia ohjelmiamme koneilta ja vaihdeltiin välillä jätskipurkkeja päittäin. Totesimme molemmat, että marjoja ei tarvitsisi sotkea jäätelöön ja tuo toinen, vanilja- ja suklaajäätelöä, toffeeta ja minttukrokanttia sisältävä kippo on aivan taivaallista. Kunnon aviomiehen tavoin mies söi marjat loppuun, minä krokantit. ;) Kun jätskiin yhdisti englantilaisen dekkarisarjan katsomisen, oli pitkästä aikaa rentoutunut fiilis.