30+3

Vietin syntymäpäivääni perjantaina. Toipilasta ilahduttivat erityisesti pienten poikien huolellisesti lahjapaperiin ja nauhaan paketoidut kortit, vanhemmilta saadut kukat kera lahjalupauksen sekä miehen yllätyspaketti. Mies hieman harmitteli että emme voineet juhlia mitenkään kummoisemmin, mutta minulle tämä oli oikein fine. Pääasia oli, että toipuminen alkoi eikä silmakulmista löytynyt uusia juonteita. 

Tuntuu ihan hyvältä tämä nyt alkava ikävuosi. Alkuvuosi on ollut niin järkyttävän onneton sairasteluineen, stresseineen ja suruineen, että päätin eilen kääntää uuden lehden tässä ja nyt. Katson optimistisesti tulevaan, alan huolehtia itsestäni entistä paremmin ja yritän vähentää stressaamista niin suurista kuin pienistäkin asioista. Työpaikka löytyy kun löytyy ja opinnot tehdään, kun luettua ehditään. Siihen saakka keskityn oman hyvinvointini edistämiseen ja perheestä huolehtimiseen. 

Aion ottaa enemmän aikaa vain itselleni ja ennen kaikkea olla tuntematta siitä huonoa omatuntoa. Tai yrittää. Juon surutta viiniä viikolla, jos siltä tuntuu, käyn useammin kampaajalla ja yritän parantaa syömisiäni. Olen laihtunut alkuvuoden aikana selvästi, sillä joulun jälkeen ruokahaluni on ollut jossain kaukana kateissa. Nykyään ajatus syömisestä saa liian usein huonon olon vatsaan ja vain harva ruoka maistuu. Ensimmäiset etapit tälle itsestään huolehtimisen tielle otan huomenna, kun varaan itselleni ajan kattaviin verikokeisiin kaikkien mahdollisten arvojen tarkistukseen. Lisäksi menen lähiaikoina hivenaineanalyysiin ja käytän joululahjaksi saamani lahjakortin kasvohoitoon. 

Mies pääsi viivaamaan yhden lahjaidean pois "Mitä ostaa vaimolle" -listaltaan ja minä yllätyin todella iloisesti. Turkoosit rasiat ovat aina toivottuja.