Minä edesautan rauhallisia aamuja laittamalla kaiken mahdollisen valmiiksi jo illalla. Valitsen pojille vaatteet odottamaan omiin pinoihinsa ja pakkaan reput päiväkotiin, jos jotain tarvitsee sinne viedä. Katson, että ulkovaatteet ovat kunnossa pukemista vaille. Mietin ja laitan valmiiksi myös omat vaatteeni. Olen siinä mielessä tosi tyytyväinen vaatekaappini sisältöön, että lähes kaikki sopii kaiken kanssa. Toisaalta en jaksa nähdä vaivaa asustaakseni tai miettiäkseni kovin pitkään pukeutumistani. Laitan vaatteet päälle, sormukset sormiin ja valmiina ollaan.
Poikien herättyä (tänään vasta klo 6.11!) syödään aamiaista jo kotona, vaikka päiväkodissakin puuro odottaa. Yleensä kundit syövät soijajugurttia, leipää, banaania ja muuta helppoa, meillä kotona puuroa syödään aika harvoin. Samalla katsellaan aamupiirrettyjä, sitten pestään hampaat ja puetaan. Esikoinen pukee itse, minä vain laitan kaiken valmiiksi lattialle. Kuopus vastustelee ja hänet puetaan sen jälkeen, kun on ensin ongittu sohvapöydän alta karkureissulta ja käsitellään kuin vetelää spaghettia. Vaikeasti.
Poikien kanssa leivottiin sämpylöitä, tämä pellillinen on kuopuksen koristelema. Pikkaisen autoin. ;)
Mies on herännyt jossain vaiheessa ja yritän helpottaa hänen aamuaan hoitamalla poikia valmiiksi mahdollisimman paljon. Ulkovaatevaihe on yleensä miehen heiniä ja tässä vaiheessa kuopus karjuu jo suoraa huutoa. Esikoinen taas vetää reippaasti vetoketjut alusta saakka itse ja solmii kaulaliinansa. Vielä xylitolpastilleja kuopukselle ja purkka esikoiselle, halit ja suukot kaikille ja miesväki matkaan. Sitten on oman aamiaiseni ja Hesarin lukemisen vuoro, päivä on saatu käyntiin hyvin.
Rauhallisina aamuina ehtii myös vaikka lukea yhden luvun iltasatukirjasta lisää. Vinkkasin täällä aiemmin Mestaritontun Seikkailut -teoksesta ja sitä edeltävä Päivikin Satu on meillä nyt luvun alla. Näissä vanhoissa satukirjoissa on jotain hurjan viehättävää, tämäkin on toinen painos vuodelta -45. Esikoinen ainakin kuuntelee innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti