Jari
Mäkipää: Masi Tulppa 2: Rooli päällä.
95 s.
Tammi: 2018.
Kirja
saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
Tunnetko jo
Masi Tulpan, kesälomansa huoneessaan pleikkarin, leffojen ja mikropitsojen
kanssa viettävän esiteinin? Mikäli et, suosittelen tutustumaan.
Masi
Tulppa: Pääsy kielletty! esitteli meille kaikkien itsenäisten
lasten sankarin, yhdeksänvuotiaan Masin, jolla on kesälomalleen kolme toivetta.
Pitää pelata Samu Rai -peli lävitse, piirtää Hukkajätkä-nimistä sarjakuvaa ja
katsoa Bittiritari-sarja alusta loppun taas kerran. Masilla on lukko huoneensa
ovessa, valmispitsoja jääkaapissa ja vapaus tehdä mitä ja milloin haluaa. Harmi
vain, että vanhemmat pilaavat suunnitelmat hankkimalla Masille lapsenvahdin.
Tästä alkaa jo toista osaa pohjustava eeppinen taistelu Masin ja vaihtuvien hoitajakokelaiden
välillä.
Vasta
ilmestynyt Masi Tulppa 2: Rooli päällä jatkaa samalla
teemalla. On yhä kesä ja Masin suunnitelma sen viettämisestä ennallaan. Nyt
korotetaan kuitenkin panoksia. Mikäli Masi lähtee viikoksi kesäleirille, lupaa
isä ostaa Masille uuden pelikonsolin rikki menneen tilalle. Masi suostuu pitkin
hampain, onhan kyseessä sentään koodausleiri. Vai onko?
Jari
Mäkipää on pitkän linjan kirjailija, joka Masi Tulpan hahmolla on osunut
suoraan esiteini-ikäisten lasten hermoon. Kukapa ei haluaisi olla kuin Masi,
oman kesälomansa valtias ravintonaan mikrolämmin jauhelihapitsa ja vanhemmat
oven toisella puolen poissa rauhaa häiritsemästä. Toisessa osassa sivutaan
kuitenkin myös vakavampia kysymyksiä roolin taakse piiloutumisesta ja
hyväksytyksi tulemisesta , ystävyydestä ja toisen auttamisesta. Tuttuun tapaan
mukana häärää naapurin samanikäinen, mutta kovin erilainen Pellervo Hulmukka
eivätkä leiriläiset ole ihan tavallisia tallaajia hekään. Huumoria
tässä kirjassa riittää!
Arvostan
lastenkirjallisuutta, jonka aiheet nousevat lasten maailmasta. Ei siitä
millaisena me aikuiset sen haluaisimme nähdä, vaan sellaisena kuin se oikeasti
lapsille näyttäytyy. Pelaaminen on tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen muoto
ala-asteikäisille pojille ja siitä kirjoittaminen madaltaa kynnystä tarttua
kirjaan. Masi Tulppaan on helppo samaistua, hän on kuin yksi luokan pojista.
Myös kysymykset itsenäistymisestä, kelpaamisesta ja muista romaanin teemoista
alkavat kiinnostaa esiteini-ikäistä lukijaa. Samoja juttuja pohtii niin Masi
kirjan sivuilla kuin lukija sivuja käännellessään.
Oma
esilukijani ei osannut sanoa kumpi Masi Tulpan seikkailuista on parempi,
tarkisti vain niiden varmasti löytyvän ihan omina kappaleinaan kirjahyllystä.
Pisteitä tuli lisäksi Jussi Kaakisen luomasta sarjakuvamaisesta ulkoasusta,
samasta johon itse kiinnitin positiivista huomiota. Pidän myös siitä, että
toisinaan tekstiä on enemmän toisten lukujen ollessa lyhyempiä ja osin kuvien
täyttämiä. Näin kirja sopii kokeneemman lukijan ja vähemmän lukeneen käteen
yhtä lailla eikä aiheuta välitöntä turhautumista tiiviin tekstin ja suuren
sivumäärän myötä.
Tätä kirjaa tulen vinkkaamaan kolmas- ja
nelosluokkalaisille koululaisille. Myös me oman nelosluokkalaiseni kanssa
toivomme Masille pitkää ja pikaista jatkoa.
Arvio julkaistu blogissani Kirjakaappi.
hhahahhaudqwwqfdwefojqwadhwodpoaifsoijfsi okokokokllolololxxdxdxx mee töihi
VastaaPoista