Pirkko Soininen: Ellen. 184 s. WSOY 2018. Kirja saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä.
Taidemaalari Ellen Thesleff herää eloon Pirkko
Soinisen romaanin sivuilla. Ellen on kurkistus
epäsovinnaisen taiteilijan elämään.
Ellen Thesleffin fiktiivinen
Firenzen-päiväkirja koostuu merkinnöistä yli neljänkymmenen
vuoden ajalta, aina taiteilijan ensimmäiseltä matkalta viimeiseen käyntiin
toisessa kotikaupungissa. Romaanin henkilöt ja tapahtumat ovat tosia, mutta
Ellenin ajatukset ja tunteet sepitettä. Yhtälö toimii hyvin.
Ellenin ääni kuuluu tekstissä aitona. Soininen luo kuvan
itsenäisestä naisesta, jolle taide on elämän ylin päämäärä. ”Oleellista on,
että maalaan tunnetta” Ellen sanoo äidilleen tämän kyseenalaistaessa tyttärensä
tarpeen murtaa ahtaita normeja niin maalaustaiteessa kuin yksityiselämässään.
Tuolla samalla tunteella Ellen heittäytyy
rakkaussuhteeseen taidepersoona Gordon Craigin kanssa ja manaa rakkauden
haittavan maalaamista. Monet pienet yksityiskohdat ja havainnot tekstissä
herättävät arjen Italiassa eloon kirjan sivuilla. Toisinaan Soinisen teksti
yltyy kuitenkin turhan kuvainnolliseksi ja lauseiden runollisuus hengästyttää.
Ellenin omistautuminen taiteelleen tulee hyvin selväksi.
Teoksen keskiöön nousee Ellenin rehellisyys
itselleen. Hän pohtii usein aikansa naisen asemaa ja odotuksia sekä
taiteilijana menestymistä suhteessa toiseen sukupuoleen. Irrottautuminen
kaikista odotuksista on Thesleffille tietoinen päätös. Kauneus, ilo ja valo
ovat taitelijan mukaan arvoja jo itsessään eikä taiteen tarvitse aina ottaa
kantaa. Toisinaan Ellen ikävöi perhettään ja miettii olisiko voinut tehdä
erilaisia valintoja.
Romaanin pitkä aikajana on osin ongelmallinen ja pakottaa
kuittaamaan osan tapahtumista lyhyin viittauksin. Sivu sivulta Soininen kuitenkin
kasvattaa nuoresta tytöstä naisen, joka reflektoi valintojaan kypsästi punniten.
En ihmettelisi, jos moni kirjan päätettyään haluaisi
lukea Ellen Thesleffistä lisää. Kiinnostus taiteilijaan on tämän romaanin myötä
herätetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti