Pienen pojan kastejuhla

Ristiäiset ovat juhlista suloisimpia. Pienen ihmisen ensimmäinen oma juhla, oli kyse sitten kirkollisesta kasteesta tai nimiäisistä, on tärkeä ja hieno tapahtuma. Me olemme mieheni kanssa järjestäneet pojillemme ristiäiset viimeisen päälle ja viikonloppuna saimme juhlistaa kummipoikaamme vähintään yhtä hienoissa puitteissa. 

Olemme perheiden kesken tunteneet toisemme jo kymmenisen vuotta ja poikamme ovat hyviä ystäviä keskenään. Meidän esikoisemme viihtyy kummipoikamme kahden vanhimman isoveljen kanssa mainiosti samalla kun kuopuksemme ja hänen kanssaan eniten samanikäinen ovat löytäneet toisensa. Voin kertoa, että vauhtia ei ole meidän tapaamisistamme koskaan puuttunut!

Laitoimme koko perhe siis viime lauantaina ykköset ylle ja lähdimme toivottamaan pienimmän tulokkaan tervetulleeksi porukoihin. Kuin vahingossa päivän teemaväri vaatteissa oli sininen, tosin edellisenä iltana puoli kahdeksan aikaan oli todettu kaikkien kauluspaitojen jääneen kuopukselle pieniksi. Ei muuta kuin lapsi takapenkille, autolla Stockan parkkiin ja vakkarimerkki Mayoralin rekkejä kaivelemaan. Merkiltä löytyi yksi ainoa kauluspaitamalli, onneksi se kelpasi kuopukselle. Puoli tuntia myöhemmin olimme taas kotona.

Juhlapaikalta löysimme hyväntuulisen päivän ykköstyypin, joka vähän myöhemmin nukahti esikoisen syliin. 

Pojilla oli päällä kesäjuhliin sopivat vaatteet. Esikoinen tykkäsi shortseista pikkutakin kaverina, kuopuksen kohdalla olemme pyrkineet kunnioittamaan hänen haluaan pukeutua mahdollisimman mukavasti, siispä hänellä ei pikkutakkia edes vielä ole. Kauluspaita ja rusetti toimivat tässä hyvin, mutta pikkuhiljaa alkaa olla hänenkin aika pukeutua isomman kundin tyyliin.

Ensin kastettiin ja sitten syötiin. Mielettömän kakun näittekin jo ensimmäisessä kuvassa, mutta sen lisäksi herkkuja oli jos jonkinlaisia. 

Minulla oli päälläni Lauren Ralph Laurenin leninki hyvin klassisella sinivalkoisella pallokuosilla. Helmikorut sopivat tyyliin ja jalkoihin sujautin LK Bennettin vaaleansiniset korkokengät. 

Onnelliset kummit kiittää ja kuittaa, oli ihana päivä!

P.S. Jos kulmani näyttävät kumman tummilta se johtuu siitä, että kävin viime viikolla vahvistuttamassa niitä vakkaritekijälläni. Jo ensimmäisellä kerralla vuonna 2008 väri tarttui kulmien alkupäähän huonommin, mutta vahvistuksen jälkeen pysyi useamman vuoden. Toisella kerralla vain vahvistettiin ja pysyvyys oli huippuluokkaa, viitisen vuotta. Nyt jouduin taas kahdelle käynnille, mutta mielelläni sen tein. Toiveissa nimittäin on, että kulmien osalta saisin taas tämän jälkeen olla monta vuotta huoletta. Nyt pinnalla on microblading vaihtoehtona perinteiselle pigmentoinnille, mutta oma tekijäni käyttää käytännöistä poiketen tatuointivärejä ja -konetta. Lisätietoa kulmieni kestopigmentoinnista löydät täältä.