Kesälomat alkavat olla täyttä häkää käynnissä ja mikä sen klassisempi yhdistelmä kuin rento kesäpäivä, riippumatto ja hyvä dekkari. Tässä seuraavassa jännärivinkkejä kaikille kesälukijoille.
Joka kesä olen ottanut lukuohjelmaan jonkin kirjailijan tuotannon tai vaihtoehtoisesti kirjasarjan. Tällä kertaa tartuin kirjaston hyllyjen välissä haahuillessani norjalaisen Anne Holtin tuotantoon. Muistin äitini lukeneen kirjailijan teoksia, mutta minulta ne ovat tähän saakka jääneet lukematta. Nyt luin koko Hanne Wilhelmsen -sarjan, jossa on ilmestynyt tähän mennessä yhdeksän kirjaa. Nimihenkilö on kompleksinen ja ihmissuhteissaan kömpelö, mutta tähtiluokkaa mitä rikosten ratkaisuun tulee. Yhdessä kollegansa Billy T:n kanssa he ratkovat tapauksen jos toisenkin, mutta myös yksityiselämässä tapahtuu. Uusin teos on vuodelta 2015 ja aika näyttää saadaanko sarjalle jatkoa. Joka tapauksessa erittäin hyviä ehdokkaita riippumattokirjoiksi.
Samuel Björk tuli lukevan yleisön tietoisuuteen esikoisdekkarillaan Minä matkustan yksin. Tämä toinen teos, Yölintu nimeltään, johdattaa konkaripoliisi Holger Munchin ja työparinsa Mia Krügerin jälleen yhden rituaalimurhaajan jäljille. Tällä kertaa kohteena ovat teinitytöt, jotka murhaaja asettelee näytteille. Tämä toinen teos oli selvästi esikoista parempi.
Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvat Karl Axel Björk -romaanit ovat edenneet neljänteen osaansa ja Kuolon kukat sysää Björkin oopperan kulisseihin tutkimaan kummallisia ampumistapauksia. Rikosten selvittelyn ohessa sivutaan myös politiikkaa, onhan Björk sisäministeriössä töissä. Tässä kirjassa itse selvitettävä tapaus oopperassa on mielenkiintoinen, mutta kerronta monin paikoin pitkäveteistä. En odottanut pääseväni kirjan kimppuun, ennemminkin jouduin ponnistelemaan lukeakseni sen loppuun ja saadakseni tietää syyllisen. Se on harmi, sillä kirjasarjan perusajatus on oivallinen ja 20-luvulle sijoittuva miljöö mielenkiintoinen.
Yksi tämän hetken puhutuimmista jännitysromaaneista on Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä. Tapahtumat käynnistyvät, kun äiti päästää pienen poikansa kädestä irti, poika juoksee tien yli ja jää auton yliajamaksi kohtalokkain seurauksin. Syyllinen pakenee ja poliisitkin tuntuvat päätyvän selvittelyissään umpikujaan.
En ensin aikonut lukea kirjaa lainkaan, sillä takakannen kuvaus tuntui hieman turhan inhorealistiselta. Sitten aloin kuulla suunnasta jos toisestakin kirjan huippuluokan käänteestä, joka jättäisi aiemmat psykologiset jännärit varjoonsa. Niinpä otin romaanin kauniiseen käteen ja luin sen. Kyllä, keikaus tulee noin puolivälissä. Ja ei, en osannut täysin aavistaa mikä se on. Myös tämä romaani on erittäin kelvollista kesälukemista ja jos pidit Paula Hawkinsin romaanista Nainen junassa tai Shari Lapenan teoksesta Hyvä naapuri, pidät varmasti myös tästä. Itse asiassa tämä peittoaa molemmat edellä mainitut heittämällä.
Loppuun vielä lukuvinkki kaikille brittidekkarin faneille. Ann Cleevesin kirjoittamia Vera Stanhope -sarjan osia on nähty meillä televisiosta jo monta tuotantokautta ja nyt hain kirjastosta alkuperäiset romaanit. Cleevesin luomalla omapäisellä ja erikoislaatuisella komisariolla on loistoluokan päättelykyky ja paljon lämpimiä tunteita sisällään. Yhdessä tiiminsä kanssa he ratkaisevat tapauksia Northumberlandin kylissä ja maaseudulla. Nämä ovat oikein sellaista perinteistä englantilaista jännityslaatua, joiden parissa viihtyy mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti