Kun mökkijuhannus muuttui kaupunkijuhannukseksi

Perjantaiaamuna katsoimme vielä kerran sääennusteita ja teimme päätöksen. Emme lähtisi pitämään kylmää ja istumaan sateessa sisällä kesäpaikalla, jonka yläkerran sähkötyötkin viimeistellään vasta ensi viikolla. Säätiedotus lupasi nimittäin hädin tuskin viittätoista astetta lämmintä ja vettä enemmän tai vähemmän, päivästä riippuen. Olisimme juhannuksen kotona ja voi miten hyvä päätös se olikaan. Ihan ensimmäiseksi onnittelin itse itseäni nimipäivän johdosta ja kävin ostamassa pioneja nimpparikukiksi.

Juhannuksesta aloitimme myös poikien kanssa kesäloman. Viimeinen kalenterimerkintä oli Helsingin Sanomien haastattelu siitä millaista on olla nirson ja huonosti syövän lapsen vanhempi, juttu ilmestyy todennäköisesti heinäkuun loppupuolella. Asiaa meillä miehen kanssa riitti, sen verran on tuo asia tapetilla, päivästä riippuen enemmän tai vähemmän. 

Allekirjoittaneen juhannusohjelmassa oli ennen muuta huonekalujen entistämistä, kun kerran kotona oltiin ja aikaa oli. Aloitin jo viikolla maalaamalla kahteen sivupöytään uuden siistin pinnan ja jatkoin pitkään odottamassa olleella keittiönpöytäprojektilla. Siitä lisää ihan omassa kirjoituksessaan myöhemmin.

Ja koska se pöytä vietti juhannuksen parvekkeella, oli  meillä kotona retkimeininki. Tuossa keittiön maton päällä syötiin niin aamiaiset kuin iltapalatkin, piknikit olivat erityisesti kuopuksen mieleen. 

Teimme yksinkertaista ja hyvää kesäruokaa, joka maistui kaikille. Tässä valmistuu kinkku-creme fraiche -kastike uusille perunoille sekä jo edellisessä kuvassa näkynyt rucola-feta-vesimelonisalaatti. Lapsetkin söivät, niitä perunoita nimittäin.

Kuopus koristeli kodin juhannukseksi. Koska olemme koko porukka allergisia koivuille, keksi ipana korvata perinteisemmät koristeet herneenpaloilla. 

Juhannusaattoiltana lähdimme uhmaamaan tummia pilviä ja pyöräilimme rantaan. Ohjelmassa oli ensin kahvit ja jäätelöt vasta avatussa kahvilassa ja siitä otimme suunnan kohti kokkoa. Ensimmäistä kertaa olimme paikallisella juhannuskokolla, vaikka olemme asuneet täällä yli kymmenen vuotta. 

Tuttuja löytyi, kuopus esitteli kaikki päiväkodin retkiltä tutut leikkipaikat ja kokkokin saatiin syttymään. Sen verran oli viileä sää, että melko pian sytyttämisen jälkeen pyöräilimme takaisin kotiin, vedimme pyjamat päälle ja laitoimme leffan pyörimään. Lomaillat ovat ihania, kun kenelläkään ei ole kiire nukkumaan eikä aamulla tarvitse herätä kellon soittoon. Vaikka ei meillä rehellisyyden nimissä kyllä koskaan oikeasti pitkään nukuta. Etenkin esikoinen on aamuvirkkuna ylhäällä viimeistään seitsemältä, usein myös ennen. 

Juhannuspäivä sekä eilinen sunnuntai kuluivat aivan yhtä rennoissa meiningeissä. Katsoimme lisää elokuvia, nukuimme pitkiä päiväunia koko porukka, pojat saivat peliaikaa pleikkarilla ja minä luin kirjoja peiton alla. Kävimme ulkona kävelyllä ja pojat leikkivät pihalla. Kaupasta haettiin lisää jäätelöä edellisten loputtua. Mitään ei suoritettu, sen kun oltiin vain.

Minä huomaan molemmista pojista, että kevät on ollut pitkä ja rankka. He ovat todella loman tarpeessa ja ennen muuta tällainen päämäärätön vetelehtiminen on juuri sitä, mitä tarvitaan. Kuopus totesi jo aikaisemmin olevansa niin "rasitettu" keväästä ja tänään aamulla toisesta huoneesta kuului lapsen iloinen ääni. "On niin ihanaa olla kesälomalla!"

Olen samaa mieltä. Sen kunniaksi me lähdemme nyt kirjaston kautta puistoilemaan ja jätskille Kaivariin. Rennot päivät jatkukoon näin juhannuksen jälkeenkin.