Pari kirjavinkkiä innokkaille lukijoille:
Sofi Oksasen Norma on varmasti vuoden odotetuin uutuuskirja. Teos ilmestyi syksyn alkajaisiksi suurten lanseerausjuhlien myötä ja minäkin pääsin tutustumaan Norma Rossin ihmeelliseen maailmaan heti tuoreeltaan. Norma on nainen, jonka hiukset kasvavat metrin päivässä. Teos käynnistyy mysteerin myötä, kun Norman äiti kuolee ja tytär lähtee perehtymään äitinsä viimeisiin päiviin. Samalla äidin elämästä alkaa paljastua salaisuuksia ja Norma joutuu punnitsemaan elämäänsä uudelleen. Fantasia-aines yhdistää hiusten myymisen kohdunvuokrauksen kaltaisiin ihmiskaupan ongelmiin tässä teoksessa, jolla on tärkeä ja ajankohtainen aihe. Käsittelystä olisi kuitenkin odottanut enemmän. Nyt tuntui, kuin olisi lukenut naistenlehden jatkokertomusta, joka viihdyttää aikansa ja unohtuu sitten. Harmi.
Paula Hawkinsin Nainen junassa käyttää rikoskirjallisuuden vanhaa asettelua hyväkseen. Jo Agatha Christie aikoinaan kirjoitti dekkarin, jossa nainen todistaa junamatkallaan murhan. Nyt tutustumme Racheliin, joka matkustaa aamuin illan samalla junareitillä saman talon ja siinä asuvan pariskunnan ohitse. Sitten talon nainen katoaa ja myös lukija saa huomata Rachelin olevan klassinen epäluotettava kertojahahmo. Mysteeri on valmis. Kirjan asetelma on hyvä ja mielenkiintoinen ja teos parhaimmillaan sen keskivaiheilla, mutta alku pitkäveteinen ja loppu valitettavan nopeasti punottu. Kannattaa joka tapauksessa lukea, kyllä tämä jännärikirjallisuuden ystäviin uppoaa.
Outi Pakkasen Helle oli nopeasti luettu. Pidän Pakkasen dekkareista, olen lukenut ne kaikki ja etenkin Helsinki-kuva on kirjoissa aivan huikea. On kiva lukea tutuista paikoista ja käydä romaanin sivuilla Helsingin kortteleissa. Nämä teokset ovat siis aina odotettuja, mutta siihen ne myös monesti jäävät. Huomasin Pakkasen julkaisuluetteloa katsoessani, etten muista viimeisistä viidestä kirjasta yhtään mitään. Ne ovat hyvää viihdettä, nopeasti luettu ja valitettavasti myös nopeasti unohdettu jälkiä jättämättä. Tällä kertaa Anna Laine koirineen päätyy putkiremonttia pakoon uuteen taloyhtiöön, jossa luonnollisesti on omat salaisuutensa. Myös rakkaus kolkuttelee pitkästä aikaa ovea.
Leena Lehtolaisen Maria Kallio on toinen vakkarihahmo, jonka jokainen uusi tuleminen otetaan ilolla vastaan. Surunpotku esittelee meille tilanteen, jossa Kallion, Koivun ja Puupposen jaos on lakkautusuhan alla ja jokaisen elämä saamassa uudenlaisen käänteen uhkaavan työttömyyden tai yksityiselämän kriisien myötä. Sitä ennen ehditään kuitenkin tutkia Tapiolan kirkossa murhatun jalokiviasiantuntijan tapausta. Taattua Lehtolaista, pidin kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti