Mikä ihana syyspäivä! Olemme esikoisen kanssa kotona, mies ja kuopus lähtivät pyöräilemään ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä päätyvät kahvilaan mehulle ja pullalle. Me olemme siivonneet esikoisen kanssa hänen huonettaan, kirjoittaneet yllätyspostia ilahduttamaan läheisiä ensi viikolla ja suunnitelleet parvekkeen syyskuntoa. Ajattelin mennä tänään vielä ostamaan kanervat, mutta toisaalta pitäisi ottaa vielä iisisti. Syyslomallakin ehtisi kyllä ja se on enää yhden työ- ja kouluviikon päässä.
Kymmenen päivää siinä sitten meni ennen kuin eilen tuntui, että saatan joskus parantuakin. Nyt kuume on ollut kaksi päivää poissa ja olo jollain lailla normaalihko. Olen silti ollut todella rauhassa, tiukasti kotona, ja lepovaihde päällä. Eilen illalla join taas monta kupillista inkivääri-hunaja-sitruunajuomaa ja samalla tuli keltainen kuvasto selailtua lävitse. Kirjastosta haettu pino luettavaa odottaa, että jatkan vaakatasossa tai ainakin istuen sohvalla.
Tärkein syy parantumiselle on huominen perhekuvaus. Siellä olisi kiva näyttää itseltään sen sijaan, että nenä punoittaa ja silmät vuotavat olon ollessa ihan nuutunut. Nyt onneksi vaikuttaa jo hyvältä ja pääsemme toivottavasti kuvattavaksi suunnitellusti. Kuvat otetaan ulkona ja laitoin vaatteet jo valmiiksi odottamaan. Farkkua, valkoista pikeetä, harmaata neulosta ja minulle sinisävyinen mekko. Eiköhän näillä pärjäillä. Ensin oli tarkoituksena ottaa kaikenlaisia ilmapallorekvisiittoja mukaan, mutta siitä ajatuksesta on jo luovuttu. Omat itsemme saavat nyt luvan riittää ja kun sadettakaan ei ole luvattu, niin vielä parempi. Ei sillä, kumpparit jalassa ja isot sateenvarjot mukana olisi varmasti tullut kivoja otoksia myös.
Nyt esikoinen lähti postilaatikolle ja minä tekaisin minestronekeiton hautumaan. Se on näitä maailman helpoimpia arkiruokia niihin hetkiin, kun haluaa päästä aidan matalammasta päästä. Ainekset kattilaan ja siinäpä se itsekseen tekeytyy. Kaverina raejuusto maistuu todella hyvältä. Loppupäivälle ohjelmassa on enää yhden tiedotteen teko koulun vanhempainyhdistykselle, leffaa ja lepäämistä. Juuri sitä me nimittäin oikeasti nyt tarvitaan syksyistä parveketta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti