Päätin jo hyvissä ajoin, että tämän vuoden pääsiäinen ei meidän perheemme osalta sisällä suuria ponnistuksia. Ei pakata laukkuja reissua varten, ei tehdä pientä pintaremonttia kotiin tai olla muutenkaan tehokkaita. Olen itse nukkunut tolkuttoman huonosti jo jonkin aikaa ja yleisfiilis on sen vuoksi nuutunut. Näin asetin pääsiäiselle vain yhden tavoitteen. Se oli Downton Abbeyn viimeisen kauden katsominen viinin kera.
Uniasiat eivät valitettavasti parantuneet, mutta brittiepookki on katsottu loppuun ja me olemme syöneet hyvin joka päivä. Perjantaina tehtiin meksikolaista ja lauantaina pari pellillistä kotitekoista pitsaa. Mies ja kuopus leipoivat meille suklaamuffinsseja ja meillä on itse asiassa vielä omenapiirakan ainekset odottamassa tekoaan. Mies kokkasi äsken superhyvää pastaa, jossa oli appelsiinia, viinirypäleitä, vuohenjuustoa ja herneenversoja.
Lauantaina lähdimme Korkeasaareen katsomaan millainen pääsiäissaari paikasta on pyhien kunniaksi kehkeytynyt. Matkalla kävimme ostamassa meille miehen kanssa uudet silmälasit, tästä lisää myöhemmin. Sillalla matkalla saareen otettiin perhekuva, joka onnistui nappiin kuten yleensäkin. Voisi luulla, että käytämme eläintarhaa tapana kiduttaa lapsiparkoja.
Oli aivan järjettömän kylmä ja tuulinen päivä, palelimme villakerrastoista huolimatta. Eläimiä näkyi kuitenkin kivasti ja karhutkin olivat jo hereillä.
Pääsiäisen kunniaksi pääsi askartelemaan, ottamaan kasvomaalauksen, tutkimaan kevään merkkejä ja istutuspuuhiin. Esikoinen kantoi kotiin kesäkurpitsan, kuopus auringonkukan aloitelman. Nyt katsotaan josko sieltä siemenistä jotain alkaisi ajan myötä versoa.
Sunnuntai alkoi kärsimättömän pikkutyypin herättäessä meidät seitsemältä etsimispuuhiin. Pääsiäispupun piilottamia suklaamunia etsittiin tällä kertaa sanaristikon avulla, mies on jo monena vuonna tehnyt pojille erilaiset arvoitukset pääsiäissunnuntain aamua odottamaan.
Puolenpäivän jälkeen lähdimme vanhempieni luo syömään. Nyt onnistuttiin kuvissakin vähän edellistä paremmin! Hiusten pituus on muuten tosi hyvä juuri nyt, ei liian lyhyt eikä liian pitkä. Oletteko samaa mieltä?
Lapsuudenkodissa oli täysi pääsiäinen. Me toimme nuo vaaleanpunaiset kukat ja pääsimme herkuttelemaan muun muassa parsarisotolla ja ambrosiakakulla, jälkimmäinen on perinne jo lapsuudesta ja mahdollisesti paras kakku ikinä. Eikä poikien suklaamunasaaliskaan pieni ollut.
Tänään on ollut kotipäivä. Pari koneellista pyykkiä on pesty, koti imuroitu alkavaan viikkoon ja reputkin jo pakattu huomisaamua varten. Meillä ei poikien askartelujen lisäksi ollut mitään muita pääsiäiskoristeita, joten niitä ei ole tarvinnut kerätä pois. Tuntuu hullulta, että ollaan parin viikon päässä vapusta ja ulkona on koleaa ja kylmää. Tennarikelejä odotellessa taidan houkutella esikoisen vielä leipomispuuhiin ja lopetella pääsiäisen siihen jo mainitsemaani omenapiirakkaan. Vaniljajätskin kanssa tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti