Onko teillä joskus vaikeuksia nukahtaa tai heräättekö valvomaan keskellä yötä miettien hoidettavia asioita tai mahdollisia murheita? Tiedän miltä se tuntuu.
Olen nyt ollut kolme viikkoa nukkumatta muutamaa tuntia enempää öisin. Nämäkin hassut tunnit nukun pätkissä, yleensä sammutan valon ennen kahtatoista ja havahdun viimeistään kahdelta valvomaan. Uudelleen saan unta siinä neljän-viiden kieppeillä ja nämä viimeiset tunnit ennen kellon soimista ovat enemmän torkkumista kuin kunnollista palauttavaa lepoa. Lienee selvää, että viiden tunnin unilla ei oikein pärjää.
Viikonloppuna käväisin lääkärissä. Olen ollut viime viikon lopulta saakka kipeänä ja virusflunssaahan tämä vain on. Siinä vastaanotolla päädyin jotenkin tilittämään myös tätä unettomuuttani ja sitä kuinka koko homma on alkanut tuossa kuukausi takaperin, mutta kuinka viimeiset viikot ovat olleet hyvin vaikeita unen kannalta.
Olen aina ollut huono nukkumaan, ihan vauvasta saakka. Lapsena inhosin nukkumista, sillä tuon hukkaan heitetyn ajan aikana saattoi maailmassa tapahtua vaikka mitä kivaa ja mielenkiintoista, josta jäisin nukkuessani paitsi. Koululaisena valvoin silloin tällöin aamuyön puolelle ennen kuin sain unta ja esikoisen vauvavuosi rikkoi unet lopullisesti. Onneksi olen ollut aina hyvä nukkumaan päiväunia, ne ovat pelastaneet paljon.
Nyt kuitenkin unirytmi on sekaisin ja pahasti. Sen hetken kun nukun, näen unia esimerkiksi kuopuksen koulunaloituksesta ja aamuisin herään aivan uupuneena ja valmiiksi väsyneenä. Syy tähän on sinällään hyvin ilmeinen. Kaikki alkoi, kun konkreettiset toimet isoäidin menehtymisen jälkeen oli tehty, hautajaiset vietetty, perunkirjoitus takana ja talo myynnissä. Ei ollut enää mitään tehtävää, ei mitään mihin surua hukuttaa. Lienee aika tavallinen tarina ja samaa sanoi lääkärikin. Yleensä reagoin stressaaviin tai surullisiin tilanteisiin menettämällä joko uneni tai ruokahaluni, en nuku tai kaikki ruoka ja ajatuskin syömisestä saa voimaan pahoin. Nyt kroppa ja mieli valitsi ensimmäisen.
Sain lääkäriltä kahden viikon sairausloman unirytmin saattamiseksi kuntoon sekä unilääkkeet tätä asiaa avittamaan. Nukahtamislääkkeistä ei tällä kertaa ole apua, sillä minä nukahdan kyllä. Tarvitaan siis jotain, joka auttaa pitämään unen läpi aamuyön tuntien. En tietenkään ole vielä ottanut lääkkeitä, koska ajattelin pärjätä itse. Myöskään sairauslomalle en missään nimessä aikonut jäädä. Lopulta oli kuitenkin tunnustettava, että ehkä molempia apukeinoja tarvitaan. Olen nimittäin todella väsynyt. En yhtään masentunut tai ahdistunut, ainoastaan uuvuksissa ja sen vuoksi mieli vähän maassa ja pinna kireällä. Niinpä otin aamulla puhelimen kauniiseen käteen ja soitin töihin, että palataan parin viikon päästä asiaan.
Illalla otan vihdoin sen unilääkkeen ja mies hoitaa poikien mahdolliset palautukset omiin sänkyihinsä. Sillä ei tämä perhekään pyöri ilman toisen aikuisen läsnäoloa, nyt olen lähinnä velvollisuudet ja pakolliset hommat hoitava kävelevä zombie, joka käy välillä itkemässä makuuhuoneessa.
Miten mustaa kaikki on ilman unta ja miten valoisaa hyvin nukutun yön jälkeen. Minä, jos joku tiedän.
Tsemppiä ja toivottavasti unirytmi korjaantuu! Olen itse ollut 1,5 vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa. Elämässä oli stressiä ja nukahdin kyllä iltaisin mutta heräsin aina vain aikaisemmin valvomaan. Valvottuani lähes puoli vuotta oli pakko luovuttaa ja mennä lääkäriin. Masennuslääkkeitä tarjottiin, mutta vannotin lääkärille olevani vain väsynyt ja uneton, en masentunut. Se oli kamalaa aikaa ja olin sairauslomalla lähes koko marraskuun. Onneksi nyt unet ovat taas normaalit.
VastaaPoistaMinulta myös kysyttiin tarkoin tuosta masennuksen mahdollisuudesta ja halukkuudestani lääkitykseen. Mutta sama kuin sinulla, en koe olevani lainkaan masentunut. Väsynyt ja puhki vain. Toivottavasti tämä korjaantuu kuten sinullakin.
PoistaVoimia uniongelmien selättämiseen!
VastaaPoistaKirjoituksesi kuulostaa hyvin tutulta, olen itse kärsinyt uniongelmista koko elämäni. Itselläni suurin vaikeus on ollut unen saaminen, mutta viime vuosina olen alkanut heräillä valvomaan aamuyöllä. Tiedostan hyvin, että ongelmat nukkumisen kanssa liittyvät lähes aina stressiin, mutta kaikkia stressitekijöitä ei pysty omasta elämästään poistamaan.
Itseäni on auttanut orjallisen säännöllinen vuorokausirytmi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että viikonloppuna ei nukuta yli tuntia myöhempään kun arkiaamuina ja nukkumaan käydään joka ilta samaan aikaan. Rytmistä poikkeaminen kostautuu lähes aina. Toinen merkittävä tekijä on ulkoilun (ja liikunnan) määrä. Jos päivä tulee vietettyä sisällä, ei yöunista ole toivoa seuraavana yönä.
Olen työhöni liittyvissä asioissa lukenut unesta, nukkumisesta ja uniongelmista paljon viime aikoina ja jotenkin kerätty informaatio on auttanut yön pimeinä tunteina kun uni ei vain tule ja ahdistus meinaa vyöryä yli. Olen kelaillut mielessäni unen eri vaiheita ja aivoissa tapahtuvia muutoksia ja jostain syystä se on rauhoittanut ajelehtivaa mieltä. Öisin myös helpottaa tieto siitä, että tiedän selviäväni muutaman yön unettemuudesta ja jos nukkumattomuus jää "päälle" auttavat unilääkkeet nollaamaan tilanteen.
Olisikin ihanaa, jos kaikki stressitekijät voisi omalla toiminnallaan eliminoida. Kiitos myös vinkeistä ja kokemustesi kertomisesta. On tosiaan lohdullista, että parin yön nukkumattomuudesta selviää kyllä. Se tieto auttaa silloin suden hetkellä valvoessa.
PoistaMuistan, kuinka olen heräillyt omien lasten eskarikeväänä juuri niin kuin kuvailit...
VastaaPoistaKun tämä toistui jo kolmannen eskarilaisen kanssa, totesin, että kai tämä on muutoskohta äidillekin. Ja sitä pitää näköjään työstää yöaikaankin ;)
Parempia unia. Onhan teillä pimennysverhot? Itselläni myös ne ovat auttaneet.
On tämä tosiaan aikamoinen muutos taas elämässä, kun kuopuskin siirtyy päivähoidon maailmasta koulutielle. Ei ihme, että laittaa valvomaan. Meillä ei itse asiassa ole pimennysverhoja, vain sälekaihtimet. Olen siitä vähän outo, että nukun paremmin vähän valoisassa kuin ihan pimeässä. Korvatulpat kyllä on, samaten tuuletettu ja viileä makuuhuone ja elektroniikalla porttikielto makkariin.
Poista