Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Tippukivitapaus. 42 s. Otava 2017. Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta.
Mikäli kielellä leikittelu, loruttelu ja kaikenlainen kieli-ilottelu kiinnostaa, nyt kannattaa olla tarkkana. Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kuvittama Tippukivitapaus on nimittäin tämän kevään lastenkirjallisuuden huippua.
Allakka Pullakan ja Yökyöpeleiden jalanjäljissä kulkeva runoseikkailu esittelee meille monta erilaista hahmoa. Alussa lennetään Tukaanin mukana Agaattilinnaan, tavataan Ali-Olio sekä Maaninen Manu. Villein pilkkijäin balladi kertoo Murhamäen Miinasta, Raadelman Riinasta ja Teräväisen Tiinasta ja tuo elävästi mieleen vanhan kansanrunouden balladimuodossaan. Hauskojen ja oivaltavien hahmojen lisäksi sivutaan montaa sellaista tilannetta, jotka osuvat suoraan vanhemmuuden kipupisteisiin. Maleksiva Aleksi ja Nirson lounas, kuulostaako tutulta? Esikoisen suosikki on Kameleontti, joka unohtaa harjata hampaansa. Itse tykästyin puolestaan on Kutterikuski Kustiin, jonka runoa lukiessa alkaa vaistomaisesti tapailla valssin tahtilajia.
Tippukivitapaus antaa illuusion siitä, että kielellä, sanoilla ja merkityksillä leikittely on helppoa ja yksinkertaista. Näin ei kuitenkaan ole, mistä syystä arvostan Laura Ruohosen tekstiä huimasti. Erika Kallasmaan kuvitus puolestaan on piste i:n päälle kokonaisuuden luomisessa. Kunnianhimoista ja oivaltavaa, loppusoinnuista haikuun. Tällaista lastenrunouden tulisi olla.
Tippukivitapaukseen perustuvaa musiikkinäytelmää esitetään Kansallisteatterin suurella näyttämöllä ensi syksynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti