Kuntavaalit ovat ovella. Viime päivinä katukuvan ovat täyttäneet puolueiden teltat, esitteitä on jaettu vasemmalta ja oikealta ja kadunvarsien ehdokasjulisteista on voinut käydä tutkimassa vaihtoehtoja. Elämme jännittäviä aikoja.
Kuntavaalit ovat kaikista vaaleista ne, jotka vaikuttavat yksittäisen ihmisen elämään eniten. Nyt valitaan edustajia päättämään oman kotikaupungin asioista ja täällä Helsingissä huominen on vielä entistäkin merkittävämpi päivä. Vihreät ja Kokoomus ovat hyvin lähellä toisiaan kannatusluvuissa ja yksittäisten edustajien lisäksi tässä valitaan myös kaupungille pormestaria. Kumpi onkaan suurin puolue huomenna, nähtäväksi jää.
Vaalit ovat olleet minulle mielenkiintoista aikaa lapsesta saakka. Muistan oikein hyvin kuinka kävimme vanhempien kanssa äänestämässä koululla, muistan keskustelut äänestämisen tärkeydestä ja sen, että vaalisalaisuutta pitää kunnioittaa. Muistan kuinka sain itse äänestää ensimmäistä kertaa ja muistan vaalikahvit äänestysten jälkeen. Ja vaikka vaalisalaisuus tärkeä arvo onkin, ei meillä oikeasti koskaan mitään sen suurempia salaisuuksia asian suhteen ole ollut. Olemme aina puhuneet ehdokkaista ja valinnoistamme avoimesti. En yhäkään näe mitään mieltä asian piilottelussa ja kerron kyllä ketä äänestän ja miksi näin.
Tänä vuonna kävimme kuopuksen kanssa äänestämässä jo ennakkoon. Kohdallemme sattui erinomainen vaalivirkailija, joka näytti eskarilaiselle koko prosessin kulun vaihe vaiheelta. Tämä kerta oli myös itselleni käänteentekevä, sillä ensimmäisen kerran kunta- tai eduskuntavaaleissa äänestin Vihreitä. Olen ensimmäisestä äänestyskerrastani saakka kannattanut Kokoomusta, mutta näin sitä ihminen muuttuu. En voi hyväksyä Kokoomuksen viime vuosien politiikkaa ja kaikkien pienimmiltä ja suojattomimmilta leikkaamista koulutuksesta puhumattakaan. On totta, että leikkauksia täytyy tehdä taloudellisen taantuman johdosta. Kokoomuksen arvomaailma ei kuitenkaan enää vastaa minun arvomaailmaani siinä missä Vihreiden ajama varhaiskasvatuspolitiikka, koulupolitiikka ja esimerkiksi maksuton terveydenhuolto paperittomille ovat asioita, joita itsekin pidän tärkeinä. En ole kaikesta samaa mieltä yhdenkään puolueen kanssa ja pidän esimerkiksi hyvin epätodennäköisenä ruuhkamaksujen tai tietullien toteutumista. Sen sijaan autoton keskusta tai kaupunkibulevardit ovat asioita, joita kannatan lämpimästi. Kaiken kaikkiaan Vihreiden Helsinki on kaupunki, jossa itse haluan elää ja asua ja jossa haluan lapseni kasvattaa. Tämän vuoksi päätös vaihtaa puoluetta oli lopulta helppo.
Huomenna saa äänestää. Ja jos et vielä tiedä ketä äänestäisit, annan tässä vielä hyvän viime hetken vinkin. Kurkkaa Elina Moision nettisivuilta kuka tämä fiksu asiantuntija on naisiaan ja mikäli siltä tuntuu, piirrä äänestyslippuun numero 685.
Pääasia on, että äänestät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti