Armoton kevätaurinko valaisi lauantaina koko kodin näyttäen kaikki talven aikana kertyneet tahmat, sotkut, pölyt ja pinttymät. Täydellinen ulkoilupäivä vaihtui kodin kuuraamiseen, varaston siivoamiseen ja kaikenlaiseen kodin kunnostamiseen, sillä ainakin meillä talvi on eletty vähän sinnepäin, perussiivouksilla edeten ja säleikaihtimia paljon kiinni pitäen. Nyt oli aika laittaa siivousvaihde päälle.
Oikeastaan tämä oli vain jatkoa viime viikolla alkaneelle poikien huoneiden raivaamiselle. Kun esikoinen puolitoista vuotta takaperin aloitti koulun, hän halusi samalla muuttaa huonettaan isommalle pojalle sopivaksi. Tämä tapahtui siirtämällä kaikki lelut pikkuveljen valtakuntaan. Nyt esikoinen sitten halusi kerätä rahaa uuteen pleikkapeliin myymällä kirjoja ja pelejä sekä muita vanhoja lelujaan. Näin tehtiin ja siitä tuli kimmoke myös kuopuksen huoneen tarkasteluun.
Tässä seuraavassa kuvassa olen raivannut kuopuksen huonetta kaksi tuntia. Olen järjestellyt, siivonnut, etsinyt palapelin palasia oikeisiin osoitteisiinsa ja dvd-levyjä koteloihinsa. On siis perusteltua sanoa, että lapseni asui kaatopaikalla. Hänen huoneensa oli täynnä tavaraa kaappeja myöten ja syylliset tähän löytyivät kahdelta taholta. Sen lisäksi että me miehen kanssa olemme lähes kaikki nämä tavarat kotiimme ostaneet, on lapseni täysiverinen hamsteri. Hän ei luopuisi yhdestäkään kotiin kantamastaan kepistä tai kivestä, askartelemastaan lennokista tai taiteilemastaan piirustuksesta. Myös roskat kuuluvat näihin aarteisiin.
Tässä kahden tunnin kohdalla olin niin tuskastunut, että päätin laittaa puolet tavarasta pois. Vaikka olen vienyt jo moneen otteeseen vauvaleluja pois, joko kierrätykseen tai kellariin, oli huoneessa valtavasti tavaroita, joilla ei enää leikitty. Kerroin lapselle, että tavaraa täytyy karsia rankalla kädellä, muuten hän ei mahdu itse enää huoneeseensa. Neuvottelujen alku oli hivenen vaikea, sillä lapsi lupasi jalomielisesti myydä yhden kepin ja yhden roskan. Pysyin kovana.
Koko ilta siinä meni, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Laitoimme valtavan kasan hyväkuntoisia leluja, pelejä ja kirjoja myyntiin paikalliselle Facebook-kirppikselle. Oli myös ilahduttavaa nähdä kuinka hyvin tavara liikkuu ja koko viikonlopun on ovikello soinut, kun tavaraa on noudettu. Koska inhoan sydämestäni ajatusta siitä, että käytetystä tavarasta pitää saada lähes uutta vastaavan hinta, laitoimme pyynnit hyvin maltillisiksi. Lautapelejä lähti uusiin koteihin vitosella, kaikki muu oli sitä vähemmän. Minulle pääasia on, että seuraavat pienet saavat kivoja leluja itselleen ja me tilaa ja pojat rahaa uusiin hankintoihinsa. Loput myymättä jäävät vien päiväkotiin. Sinne olen vienyt aikaisemminkin poikien kirjoja ja leluja, tulevat varmasti hyvään käyttöön ja tarpeeseen.
Eikä tuo huone nyt varsinaisesti askeettinen ole vieläkään. Onpahan kuitenkin sen verran tyhjempi, että lapsikin mahtuu pöytänsä ääreen. Lisäksi rahaa on tähän mennessä tullut niin paljon, että esikoinen saa ostettua pleikkapelinsä ja kuopus jotain muuta mikäli niin haluaa, kaikki tuotto laitettiin puoliksi.
Lauantaina mies siivosi kotia samalla kun minä urakoin poikien huoneista poistettuja tavaroita myyntiin ja inventoin vaatevarastoja. Hain esikoisen jemmoista valtavan määrän uusia vaatteita kuopukselle ja täytin neljä muovikassillista pieniksi jääneitä seuraavalle käyttäjälle vietäviksi. Pelkästään yksi kassillinen tuli pieniä hyväkuntoisia kenkiä. Onneksi meillä on hyvin toimiva kierrätyssysteemi kuopuksen vaatteiden osalta ja halukkaita ostajia löytyy. Samalla siivouskiukulla siivosimme lauantaina myös varaston. Nyt mahtuu taas sinnekin hakemaan urheiluvälineitä tai pääsiäiskoristeita ilman, että saa tavaravyöryn päälleen. Parveke odottelee vielä lämpimämpiä kelejä, pian saadaan toivottavasti sekin putsattua talven jäljiltä.
Siisti koti on niin suuri nautinto. Ja on hämmentävää huomata kuinka myös meillä sitä pois laitettavaa tavaraa näyttää vuodesta toiseen riittävän, vaikka pidän kodin hyvässä perussiivossa läpi vuoden, käyn säännöllisesti kaapit läpi ja laitan turhat pois. Ja silti, silti meilläkin löytyy tätä ylimääräistä, kun oikein tiukan seulan läpi aletaan puskea. Eli kiitos kevätaurinko, kun taas näytit ne pienet sormenjäljet ja tahrat ja sait meidät raivaamaan turhat pois niin nurkista kuin samalla pääkopastakin. Vielä kun saadaan ikkunat pestyä, niin kelpaa kevätauringon paistaa. Kiitos kotitalousvähennyksen, en todellakaan pese niitä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti