Pojatkin pukee

Meidän perheessämme pojat paitsi lukevat myös pukevat. Olen ainakin kerran aikaisemmin kirjoittanut poikien pukeutumisesta, siitä mitä asiasta ajattelen ja miten surkeassa jamassa poikien juhlapukeutuminen monesti on. Vastikään vaatteita hautajisiin miettiessäni päädyin taas pohtimaan samaa ajatusta. Miksi tytöillä on lähes poikkeuksetta juhlissa tai parempaa pukeutumista vaativissa tilaisuuksissa mekko ja juhlakengät, mutta pojat juhlivat farkuissa ja tennareissa? Kaikki alla olevat kuvat on otettu poikien isoisoäidin hautajaispäivänä.

Minun filosofiani tässä asiassa lähtee hyvin yksinkertaisesta ajatuksesta. Haluan antaa pojilleni kaiken sen tiedon ja taidon, jota tässä elämässä tullaan ennemmin tai myöhemmin tarvitsemaan. Sama pätee myös pukeutumiseen ja vaatevalintoihin. Meidän vanhempien tehtävänä on opettaa lapsillemme mitä puetaan päälle hautajaisiin, millaisissa vaatteissa mennään koulun kevätjuhliin ja mikä on hyvä vaatetus kaverisynttäreille. Kun perusasiat ovat hallussa, he voivat mennä minne tahansa ilman, että heidän täytyy miettiä tai pahimmassa tapauksessa nolostua siitä että ei mennyt ihan etiketin mukaan. Silloin, kun osaa ja tietää vallitsevan käytännön, sitä voi myös huoletta rikkoa ja muokata esimerkiksi pukeutumiskoodia mieleisekseen ja omannäköisekseen. Olen kuullut myös sanottavan, että pukukoodi kutsuissa on rajoittavaa. Ei ole, se on vapauttavaa. Ei tarvitse arpoa, sen kun pukee koodin mukaisesti. Mikä voisi olla helpompaa.

Vaatteet maksavat ja mitä vanhemmiksi pojat kasvavat, sitä enemmän euroja saa kuluttaa. Alennusmyynnit, kirpputorit ja käytettyjen vaatteiden myyntiryhmät Facebookissa ovat tässä asiassa hyväksi avuksi. Näitä kuvassa näkyviä tummansinisiä villakangastakkeja on käytetty tänä talvena tasan yhden kerran. Esikoisen takki on Mayoralilta, kuopuksen takki puolestaan esikoisen vanha Ralph Lauren. Molemmat on hankittu alennusmyynneistä jo kauan ennen käyttöön ottamista. Oliko näiden hankkiminen järkevää? Käyttökerroilla mitattuina ehkä ei. Mutta mitä sitten, jos takkeja ei kaapissa olisi ollut? Olisin joutunut lähtemään hätäpäissäni ostoksille ja ostanut kalliilla pojille takit, joihin käytetty raha olisi ollut tarpeen myös muualla. Vaihtoehtoisesti he olisivat pukeneet päälleen kirjavat toppatakit. Nyt vältyin tältäkin stressiltä, kun olin varautunut. On minullakin aina kaapissani hautajaisiin sopiva leninki, miksei siis pojillani olisi samalla tavalla sopivia vaatteita.

Ketjuliikkeistä saa käytetyn tai alennustavaran lisäksi edullista päällepantavaa niihin tilanteisiin, kun vaatteille ei käyttöä paljon ole. Poikien hautajaisvaatteet on koottu pääasiassa Zaran, KappAhlin, Hennesin ja Popin vaatekappaleista päästä varpaisiin. Lopuksi tullaan kenkiin, jotka ovat minulle pukeutumisen kulmakivi. Kengät viimeistelevät tyylin niin lapsilla kuin aikuisilla. Olen monta kertaa istunut päiväkodin joulu- ja kevätjuhlissa ja pannut merkille saman asian. Lähes jokaisella tytöllä on mekon kaverina juhlakengät. Kenelläkään pojalla omaani lukuunottamatta ei niitä ole. Kerran olen myös kuullut sattumalta oven takaa kuinka lapseni juhlavaatetusta päivitellään. Ehkä hänet olisi pitänyt laittaa juhlimaan tossuissa ja trikoossa, tavallisessa arjen vaatetuksessa. Tai sitten ei. Tässäkin asiassa jokainen perhe taaplaa tyylillään. 

Esikoinen on jo niin iso, että kuminauhakiinnitteiset solmiot ovat historiaa ja isänsä kanssa solmittiin oikea kravattisolmu paikoilleen. Hän tykkää käyttää pikkutakkia ja kaikki on hyvin niin kauan, kun housut eivät ole turhan kireät. Kuopukselle pitää enemmän perustella, mutta tilanteen tullen myös hän laittaa mukisematta päälleen mitä tarvitaan. Olen heistä erittäin ylpeä, käyttäytyivätkin vielä niin hienosti koko raskaan päivän ajan. Tässä asiassa taputan sumeilematta itseäni ja miestäni olkapäälle. Hyvin ovat oppineet, että veljesnujuamiselle ja kaikenlaiselle säädölle on aikansa ja paikkansa.