Tiistaina juhlittiin esikoisen nimppareita. Aamulla sankaria odotti pieni legopaketti ja iltapäivällä saatiin isoäiti ja ukki kylään. Haettiin alakerran kahvilasta leivoksia ja pullaa, keitettiin kahvit ja juhlistettiin Max-nimistä lapsosta.
Kuopus söi kaksi leivosta ja pullaa päälle. Ja lapsi on kuin pulkannaru.
Esikoisella oli nimi valmiina jo hyvissä ajoin odotusaikana. Aloitimme nimen miettimisen toden teolla heti sen jälkeen, kun ultrassa saimme kuulla odottavamme poikaa sataprosenttisella varmuudella. Ei ollut kuulemma epäilystäkään, joten ei muuta kuin nimikirjoja ja kalenteria selailemaan poikien nimien toivossa. Nimiä löytyikin paljon todella hyviä ja jostain syystä pojalle on mielestäni ollut aina paljon helpompaa keksiä nimeä kuin tytölle olisi.
Ensin päätimme toisen nimen, joka oli meille molemmille mieluinen. Minulla oli jo siinä vaiheessa aivan selvänä mielessäni koko nimi lapselle ja ehdotin sitä miehelle. Hän, makusteltuaan asiaa jonkin aikaa, oli samaa mieltä. Käytimme esikoisen nimeä jo odotusaikana mieheni kanssa ja heti synnyttyään lasta kutsuttiin nimellään. Meidän esikoisemme, Max Mikael, on paitsi aivan nimensä näköinen, myös toinen maailman parhaiten nimetyistä lapsista maailmassa. Olen niin tyytyväinen lapsen nimivalintaan. Siitä toisesta maailman parhaan nimen omistavasta kirjoitan sitten tammikuussa, kun juhlitaan kuopuksen nimipäivää.
Illalla sankari luki vielä pari lukua uudesta lahjakirjastaan ennen nukahtamista. Hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti