Kaksplus.fi

maanantai 1. syyskuuta 2014

Työmietteitä

Huomenna se alkaa, uusi työni nimittäin. Tiedossa on neljä päivää täysiä päiviä perehdytystä, joten tänään olen viettänyt kotipäivää mukanani pitkä lista hoidettavia asioita. Loppuviikko tulee olemaan juuri sellaista juoksemista paikasta toiseen mitä haluamme välttää. Aamulla pojat päiväkotiin ja sieltä töihin. Mies pystyy kahtena päivänä tekemään loput päivästään etänä ja näin pojat pääsevät tiistaina ja torstaina normaaliin aikaan kotiin. Minulla sen sijaan menee pitkään ja menen suoraan töistä vielä seuraaviin menoihin. Keskiviikko ja perjantai ovatkin sitten hieman haastavampia. Pojilla on vain 5-7 tunnin hoitosopimus, mutta me emme kumpikaan pääsisi hakemaan heitä ennen viittä. Ja viideltä pitäisi olla ensin harrastuksissa, sitten kaverin synttärijuhlissa. Apua. Aion tänään kysyä josko päiväkoti voisi noina kahtena päivänä joustaa ja pojat voisivat olla iltapäivänkin hoidossa. Jos se ei onnistu, pitää vaivata vanhempiani. Ja viikonloppuna olemme miehen kanssa poissa. Kello kaulassa, tai ranteessa, tulevaan viikkoon!



Onneksi kyseessä on vain tulevat neljä päivää, mutta niitä silmällä pitäen olen käyttänyt tämän päivän hoitaen kaikkea sitä, mihin ei huomisesta eteenpäin ole aikaa eikä energiaa. Poikien futisreput on pakattu valmiiksi ja oma laukkuni myös. Pyykkikone pyörittää lakanoita ja seuraavaksi teen ostoslistan ja suunnittelen loppuviikon ruoat. Vielä pitäisi maksaa vähän laskuja, käydä siellä kaupassa ja valita tulevien päivien vaatteet itselleni. Ennestään tiedän olevani uuden työn alkamisen jälkeen jonkun aikaa ihan tööt ja mieluummin heittäydyn vain sohvalle ihastelemaan ruusuja sen sijaan, että alkaisin pestä kylppäriä. Mistä puheenollen, sekin pitää tehdä. Ensi viikosta alkaen palataan taas normiarkeen, luojan kiitos. 



Työasiat eivät tosiaan ole sujuneet kuten vuosi sitten toivoin. Aloittaessani uudessa osa-aikaisessa paikassa ajattelin olevani siellä pitkään. Olin iloinen löytäessäni töitä niin iisisti, minut kun soitettiin kotoa töihin, ja töiden alettua huomasin viihtyväni hyvin. Sitten selvisi, että töitä ei riitäkään. Harmitti aloittaa jälleen alusta, mutta ei muukaan auttanut. Tiesin myös etten ole maailman halutuinta tavaraa työmarkkinoilla, minulla kun on tietyt reunaehdot, joista en ollut valmis tinkimään. Kuinka kauan kestäisi, että löytäisin töitä?

Asioilla on tapana järjestyä, se kävi jälleen selväksi. Mies lähetti minulle sähköpostitse bongaamansa rekryilmoituksen ja minä samana päivänä hakemuksen sekä ansioluetteloni eteenpäin, hakuaikaa oli päivä jäljellä. Haastattelua jouduttiin vähän sorvaamaan sairasteluiden vuoksi, mutta lopulta pääsimme tapaamaan kasvotusten. Kahta päivää myöhemmin sain puhelun, tervetuloa sinä ja sinä päivänä töihin. Se päivä on huomenna. Laukku on jo pakattu.



Hauskaa tässä on se, että olemme huomisesta alkaen miehen kanssa samassa paikassa töissä. Viemme pojat aamuisin yhdessä päiväkotiin ja ajamme siitä töihin. Fyysisesti olemme viereisissä rakennuksissa, mutta mies kulkee usein talojen väliä palavereissa ja käy monesti lounaalla minun sijoituspaikkani alakerrassa. Ehkäpä meille järjestyy joskus lounastreffit, saa nähdä! Vielä pitää ratkaista se pieni yksityiskohta, että kumpi ottaa auton iltapäivällä ja kumpi tulee kotiin raitiovaunulla ja bussilla. 



Jatkan osa-aikaisena työskentelyäni myös tässä paikassa. Sanoin minulla olevan yhden ainoan reunaehdon, halusin päästä lähtemään aina kello kahdelta kohti päiväkotia ja poikien hakemista. Tämä sopi, lisäksi saan kertoa vapaasti milloin pystyn työskentelemään ja vuorot tehdään sitten niiden mukaan. Olen ajatellut tekeväni yhä n. 20 viikkotuntia ja pitäväni yhden vapaapäivän viikossa. Silloin voin pitää pojat kotona heidän niin halutessaan ja keskittää asioiden hoitamisen tuohon vapaapäivään. Kun palkka vielä nousi entiseen paikkaan nähden, otin työn vastaan superiloisena.

Kaikkein parasta tässä on yritys, johon menen työskentelemään. Vaikka työtehtäväni tällä hetkellä asiakaspalvelun puolella eivät suoranaisesti vastaa koulutustani, on yrityksen osalta asia toinen. Saan jalan oven väliin yhteen unelmieni työpaikoista ja jos joskus tilaisuus ja mahdollisuus tulee, on eteneminen aina helpompaa talon sisällä. Nyt olen hyvin tyytyväinen tähän työhöni, sitä ei tarvitse tuoda iltaisin mukana kotiin ja aikanaan, kun lapset ovat isompia, voi olla uusien haasteiden aika. 



Perehdytys ja koulutus alkakoon, tästä viikosta tulee kiireinen. Onneksi hyvällä tavalla!

14 kommenttia:

  1. No voi hyvät hyssykät! Onpa paljon melua tyhjästä. Joko ollaan kotona tai töissä ja hoidetaan asiat sen mukaisesti. Josko lapset ovat niiiiiin tärkeät, miksi edes hakea töitä, joille varmasti ollisi ottajansa ilman kaikkia sinun asettamiasi reunaehtoja.
    Ärsyttävää, siis tosi ärsyttävää valitusta.........................

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt joko minä en ole osannut esittää asiaani selkeästi tai sitten sinä luit kirjoitukseni vääristävät lasit päässä. Me olemme jo vuosia eläneet niin, että molemmat aikuiset eivät ole tehneet täyttä päivää. Siksi tuleva viikko on jännittävä, onhan se iso muutos normaaliin elämäämme, jossa olemme poikien kanssa viimeistään klo 15 kotona ja aikaa on vaikka mihin. Työasioissa olen onnekas, kun reunaehtoni sopivat ja saan tehdä töitä omalla rytmilläni, tähän elämänvaiheeseen sopien. Ja kyllä, ovat ne lapset niin tärkeät. ;)

      Poista
    2. Mä luulen, että näinä aikoina yrityksetkin ottavat ihan mielellään osa-aikaisen ihmisen hommiin. Ja monelle ne osa-aikaiset hommat eivät "kelpaa" taloudellisista syistä johtuen. Eiköhän tuokin firma olisi valinnut toisen hakijan jos olisivat täyspäiväisen välttämättä halunneet/tarvinneet. Tässä taisi todella kysyntä ja tarjonta kohdata oikein kunnolla, todellinen tuuri. Mutta siis, onnea matkaan ja tsemppiä viikkoon!

      Poista
    3. Joo, tässä tarjonta kohtasi kysynnän ja hyvä niin. Kiitokset tsempeistä, onhan tämä ollut vähän säätämistä koko viikko. Lisäksi koulutus jatkuu vielä ensi viikon, joten säätö jatkuu myös. Onneksi miehen työ ei ole periaatteessa paikkaan sidottua ja pystyy joustamaan , muuten oltaisiin pulassa.

      Poista
  2. Onnea uuteen työhön :) Ei mikään ihme, että aloitus vähän jännittää kun tuo aikataulujen sorvaaminen ei taida olla kenenkään lempiharrastus. Tänään juuri töissä pohdittiin perhevapailta tänään palanneen työkaverin kanssa, että se oli jännä miten ennen lapsia olevinaan oli aina kiire. Kun nyt sen vasta ymmärtää miten vapaa silloin oli menemään ja myös sen miten tärkeää on aikataulut toimivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvin sitä näemmä ihminen sopeutuu erilaisiin elämäntilanteisiin, kun vaikkapa kuuden vuoden takainen kiire ei ollut tästä nykyisestä vinkkelistä katsottuna kiirettä nähnytkään!

      Poista
  3. Täällä(kin) on alkanut anonyymit meuhkaamaan! Tsemppiä töiden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä tosiaan näyttää. En itse oikein ymmärrä, mutta jos se nyt heille tuo hyvän mielen, niin siitä vaan. :D

      Poista
  4. Tsemppiä uuteen arkeen! Kyllä se siitä lähtee sujumaan, kun saatte uudet rutiinit muodostettua. Hienoa, että sait mieluisan työn ja vielä itsellesi sopivilla työajoilla. Se kun ei ole lainkaan itsestäänselvää nykyaikana. Tulehan kertomaan miten ekat työpäivät sujuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kyllä tosi iloinen tästä työmahdollisuudesta. Nyt olen ollut kolme päivää tiukassa koulutuksessa ja perehdytyksessä ja päässä surraa. Mutta eiköhän se tästä, päivä päivältä oppii lisää.

      Poista
  5. Joustiko päiväkoti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jousti kyllä, onneksi! Sovimme pk:n johtajan kanssa, että kahtena päivänä pojat voivat ylittää hoitoaikansa, vaikka sen periaatteessa pitäisikin olla ehdottoman pitävä. Kiitin kauniisti.

      Poista
  6. Älä välitä anonyymeistä, uskon että monia ärsyttää ihan vaan että teillä on taloudellinen mahdollisuus sinun osa-aikatyöhösi. Moni siitä haaveilee, mutta on joko työtehtävässä missä se ei onnistu (esim itselläni) tai että perheen talous, asuntovelat jne ei anna myöten. Blogeissa on liian helppoa heittää muutama ilkeä lause nimettömänä :( Itsekin mietin että kun lapset ovat pieniä niin lyhyen aikaa, niin silloin kannattaa panostaa perhe-elämään, olin itsekin esikoisesta kolme vuotta kotona niinkuin muistat ehkä ja 1,5 vuotta sen jälkeen ensin 6-tuntisella päivällä ja puoli vuotta 3-päiväisellä työviikolla. Töitä ehtii kyllä tehdä vielä monta kymmentä vuotta.... Itse innostuin "uudesta" työstä (olin siellä kyllä jo 2,5 v joten ei niinkään uusi ;) ) niin kovin, että jouduin jopa hiukan suremaan äikkärille jääntiä kun monta mielenkiintoista projektia tuloillaan , mutta tosiaan nyt oli h-hetki pikkusisarukselle ihan jo ikäni puolesta, it's now or never... Ehtiihän noita töitä tehdä vielä yli 20 vuotta...:P Nyt olisi tarkoitus palata töihin 2 vuoden päästä ja koittaa kovasti sitten kun töihinpaluu lähenee niin miettiä ratkaisua miten työtehtävääni ikinä voisi tehdä osa-aikaisena... ehkä 4-päiväinen työviikko tai siihen sovellettu kuten nyt tähän saakkakin olen tehnyt eli yksi etäpäivä viikossa, sillon olisin vain kolme päivää toimistolla/reissuissa. Sen ehtii miettiä myöhemmin, vauvakaan ei ole vielä syntynyt ;).
    Miten muuten on uusi työ lähtenyt käyntiin, fiiliksiä, tunnelmia? Onko ihan uusi tehtävänkuva sulle vai oletko aikaisemmin ollut vastaavassa?
    Tsemppiä uraputkeen! :)

    Terkuin Heini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, tässä jää itselle kolmisenkymmentä vuotta aikaa paahtaa töissä vaikka nyt saattelisikin pojat kouluun rauhassa lyhyiden päivien myötä. Uskon täysin, että mieluisesta ja haastavasta työstä poisjääminen on myös haikea juttu, mutta onneksi vaihtokauppa ja tilalle tuleva juttu on erinomainen!

      On ollut pitkiä päiviä täynnä asiaa, mutta perehdytys on kyllä toteutettu ja suunniteltu tosi hyvin. Pikkaisen on itsekin jo hoidettu tulevia työtehtäviä ja huomenna jatkuu. Ensi viikko menee vielä tässä perehdytyksessä. Tykkään kovasti, sekä paikasta että niistä ihmisistä joiden kanssa olen ehtinyt olla tekemisissä. Periaatteessa työympäristö ja työkalut ovat uusia, mutta aihepiiri toki tuttu jo vanhastaan. Eiköhän tästä hyvä tule!

      Poista