Lomalukemista

Tuleeko teille muille menneitä lomia ajatellessanne mieleen myös mitä tuolla kyseisellä reissulla luitte? Kirjat ovat niin oleellinen osa olemistani ja elämistäni, että huomaan muistavani vanhoja ulkomaanmatkoja pitkälti sen kannalta mitä tuolloin oli matkalukemisena mukana. Ja toukokuussahan tein sen virheen, että en "jaksanut" kantaa kirjaa mukaan miehen ja minun Tukholman-vuorokaudelle. Ajattelin lukevani vain jotain naistenlehtiä, mutta päädyin kärvistelemään kamalissa vieroitusoireissa, hakemaan pinon paikallisia naistenlehtiä kulmakaupasta, ja vieläkin otti koville. Kentällä helpotti ja kirjamyymälästä tarttui parikin pokkaria mukaan. Siinä lennon lähtemistä odotellessa oli taas rauha sielussa ja kirja kädessä. Tällaista se tuppaa olemaan, jos kirjat tarjoavat sekä harrastuksen, koulutuksen että osin ammatinkin!

Tämä kesä on mennyt Tauno Tukevan, Lehmusten kaupungin ja talvi- ja jatkosotien parissa. Laila Hietamiehen sarjasta olen kahlannut nyt ensin alkuperäiset kolme osaa ja siihen päälle kaksi neljästä jatko-osasta. Eilen illalla aloitin toiseksi viimeistä osaa ja voi että nämä ovat hyviä. Samaa muistan sanoneeni Sonja-sarjan lukemisen jälkeen, mutta näissä on vielä etuna paikkojen tuttuus. On myös hurjaa ajatella, että samalla tavalla kuin sarjan naiset myös oma isoäitini seisoi myymälän tiskin takana sota-aikana tai toinen heittäytyi lehmiä lypsäessään välillä ojaan pommikoneita piiloon samalla, kun isoisät olivat rintamalla. Sota on yhtä aikaa nykyeläjälle niin kaukana, mutta kuitenkin aivan lähellä. Ihan tuossa nurkan takana. Pysyisikin siellä, historiassa meidän osaltamme.

Kuten sanottua, lomalukemiset kuuluvat minulla ehdottomasti matkatavaroihin mukaan. Eräällä reissulla Pariisissa luin samaan aikaan samaan paikkaan sijoittuvaa Patricia Cornwellin dekkaria, se sai lukumiljööstä hyvin todentuntuisen lisän. Kihlajaismatkalla Fuerteventuralla olin löytänyt Colin Dexterin Morset ja luin niitä ahmimalla aurinkotuolissa. Oli marraskuu, uima-altaan vesi kylmää ja aurinkokin vain pilkahteli. Mutta murha toisensa jälkeen sai ratkaisunsa.

Häämatkalla olimme kaksitoista päivää perillä ja mukaan pakkasin kirjan per päivä, kaikkea chick lit -opuksista dekkareihin ja kaunokirjallisiin romaaneihin. Luin kaikki. Sitten tapahtuivat lapset. Pari vuotta takaperin Kreikassa luin viikon aikana yhden kirjan, Ian McEwanin Sovituksen. Lopun aikaa istuin uima-altaassa täysin hasardin kuopuksen kanssa katsomassa, ettei se huku, tuossa iässä kun vauhtia oli satasella, aivoja vähän vähemmän. Ei siis tullut luettua, mutta en varmaan ikinä ole ollut yhtä ruskea kuin tuolta palattuamme. Viime kesän ja Dubrovnikin kirja oli puolestaan Jo Nesbon Poliisi, jota luin aina tilanteen salliessa parvekkeella sipsien ja punaviinin kera. 

Nyt ajattelin hurjastella ja ottaa kaksi kirjaa mukaan! Tästä pinosta alin, eli Cornwellin uutuusteos Dust on ostettu ihan varta vasten matkaa odottamaan, ylemmät kolme olen saanut lukulainaan Rouva S:ltä. Harper Leen Kuin surmaisi satakielen on niitä klassikoita, jotka vaan ovat ajanpuutteen vuoksi jääneet aina lukematta. P.D. Jamesin Syystanssiaiset ja Jo Bakerin Longbourn ovat samaa aihemaailmaa, toinen herrasväen ja toinen palvelijoiden näkökulmasta kuvattuna. Täytyy vähän makustella, mikä vaikuttaisi sopivimmalta. Eikä ihmetellä, jos kahdesta mukaan otetusta toinen palautetaan hyllyyn koskemattomana!

Muutenkin tässä pitäisi varmaan alkaa suunnata ajatuksia kohti ensi viikon matkaa. Tiistai-aamuna koittaa lähtö kukonlaulun aikaan, eli maanantaina pakataan. Sen verran olen ajatuksia lomalle suonut, että muualle kuin apteekkiin ei tarvitse mennä, kaikkea löytyy aurinkorasvoista uima-asuihin. Eli ehkä me vain jatketaan rentoilua, eikä turhaa stressata vielä, maanantaina ehtii! Sen verran hurjia aiomme olla, että emme ota lainkaan rattaita mukaan kuopukselle. Suunnitelmissa on täydellinen löhöloma hotellin tienoilla, kuljetus lentokentän ja hotellin välillä varattu ja jos jonnekin lähdemme, lapsi jaksaa kyllä jo kävellä yllättävän hyvin. Ainoastaan siirtymät lentokentän sisällä mietityttävät hieman, sillä rattaat ovat olleet myös oiva paikka sitoa vikkelä kuopus tarvittaessa aloilleen. Mutta onhan meitä kaksi aikuista ja meillä molemmilla kaksi kättä ja jos toinen pitää lapsia käsistä, voi toinen vetää perässää matkalaukkujamme, yhtä isoa ja yhtä trolleyta. Laitetaan homma pelittämään.