Mies menee keskiviikkona takaisin töihin jätettyään viiden viikon lomastaan muutaman päivän syksyä odottamaan. Me poikien kanssa lomailemme vielä ainakin tämän viikon, joskus ensi viikolla palaamme myös me arjen pariin. Päiväkoti avaa ovensa viikon kuluttua, mutta en haluaisi tuupata poikia siihen alkuhärdelliin heti maanantaina. Sen sijaan keskiviikkona tai torstaina voitaisiin aloitella pehmeä lasku lomanjälkeiseen päiväkotimaailmaan. Lomamoodissa ollaan kaikki, kun nukkumaan mennään tavallista myöhemmin. Ehtiihän sitä palautua arkirytmeihin vielä.
Tänään lähdettiin koko perhe hoitamaan asioita ja ajettiin vuorotellen postiin, kirjastoon, Stockalle ja Cittariin. Sen ohella mies viimeisteli vanhan maalin poistourakan esikoisen työpöydästä ja tuolista ja nyt kaikki kolme korjailevat puuliimalla vanhoja liimauksia pöydästä. Tässä pieni ennakkomaistiainen pöydän nykykunnosta ennen maalia, nuo koristeet ovat niin hienot!
Sitten on tämä hiki. Kun Suomi kylpee helteissä ja meidän asuntomme parveke osoittaa suoraan etelään, on täällä kuin saunassa. Sisälämpötila on rapsakat kolmekymmentä astetta ja meillä vain pieni pöytätuuletin. Viime yö ja tämä aamupäivä menivät lähinnä huokaillessa ja hikoillessa ja sitten minulle riitti. Hoidettavien asioiden listalle lisättiin iso tuuletin olohuonetta koristamaan.
Ei ollut muuten helppo nakki. Stockalta oli kaikki lopussa jokaisesta myymälästä ja sama juttu myös muualla. Enkä ihmettele. Lopulta Kodin Ykkösen varastosta oli löytynyt yksi unohtunut kappale, jonka nappasin samantien syliini ja kiikutin kassalle, ulkonäöstä ja hinnasta viis. No hintaa oli vajaat kahdeksankymppiä ja ulkonäkökin ihan kelpoinen. Kyllä muuten helpottaa, kun ilmavirta viilentää ihoa. Pöytätuuletin siirrettiin makuuhuoneen lipaston päälle öitä helpottamaan.
Esikoinen innostui matkalla shakista ja halusi pelata sitä joka päivä. Tänään muiden juttujen ohella mies kävi poikien kanssa ostamassa meille oman pelin ja heti pojat alkoivat pelata, esikoinen selittäen sääntöjä kuopukselle.
Hermèsin "Kelly Calèche" on toinen niistä hajuvesistä, jotka tunnen omikseni. Käytin sitä viimeksi esikoisen ollessa vauva, kun halusin vaihtelua Guerlainin "Champs-Elysées" -tuoksulle. Viime vuodet ovat taas kuluneet uskollisena Guerlainille, mutta pullo vetelee viimeisiään. Nyt tuntui siltä, että on Kellyn vuoro. Tuo lukko pullossa on hurmaava.
Huulikiiltorintamalta taas kuuluu huonoja uutisia, luulen että suosikkisävyni Chanelin Coco Rouge Shine -sarjassa on lopetettu. Ensin äitini metsästi sitä monesta eri paikasta ja nyt olen itse etsinyt sitä sekä Tukholman että Palman kentiltä tuloksetta. Sävy numero 66 "Bel Ami" on ollut täydellinen arkikäyttöön ja yritin nyt etsiä mahdollisimman lähellä tuota olevaa toista väriä. Aika lähelle löytyi, tuo uusi numero 61 "Bonheur" on hivenen raikkaampi ja kirkkaampi, molemmathan ovat hyvin läpinäkyviä ja kuulaita huulilla.
Mies osti myös uuden pullon vakkarituoksuaan YSL:ltä ja pojat saivat toivomansa lelut matkamuistoiksi. Muuta ei hankittu. Katsotaan, jos saisin matkastamme kirjoitettua vielä tällä viikolla. Nyt jatkan uima-altaan äärellä aloitetun dekkarin lukemista ja jääkylmän veden kittaamista.
Tosi mielenkiintoinen blogi sulla. Kirjoitat mielestäni hyvin. Koska sinulla työt jatkuvat ja lomailu loppuu? Kiinnostaisi vähän kuulla minkälaista työtä teet. Kirjoitatko työksesi? Mukavaa loppukesää! :)
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentistasi! Minä jatkan töitä ensi viikolla, mutta en vielä tiedä päivää. Olen ilmoittanut päiväkotiin poikien tulevan maanantaina taas hoitoon, mutta harkitsen lomailun venyttämistä vielä parilla päivällä.
PoistaOlen kirjoittanut työkseni kirja-arvosteluja useamman vuoden muutamaan lehteen ja valmistunut yliopistolta pääaineenani yleinen kirjallisuustiede. Eli kirjoittaminen on sitä osaamisalueeni ydintä. Tällä hetkellä teen kuitenkin ihan toisenlaista hommaa, olen toimistotyöläinen. Halusin elämään rytmiä ja rutiinia sen sijaan, että freelancerina työt helposti kasaantuivat ja niitä tehtiin yötä myöten, kun olen sellainen iltavirkku ja parhaimmillani ihan joskus muulloin kuin aamuisin. Tähän elämänvaiheeseen se ei kuitenkaan ollut paras vaihtoehto. Lisäksi oman alani työllisyystilanne tällä hetkellä on hyvin kehno, mutta toivon tietenkin löytäväni kirjallisuusalan töitä joskus tulevaisuudessa vielä.