Kesäretkellä

Viime viikolla ajoimme kolme tuntia Itä-Suomen suuntaan moikkaamaan isomummia ja viettämään aikaa yhdessä parhaista kesäkaupungeista. Tiedossa oli kolme rentoa päivää täynnä mukavaa tekemistä.

Lappeenranta on kyllä kesällä niin parhaimmillaan. Todellinen lehmusten kaupunki täynnä mukavaa tekemistä. Käytyämme syömässä kaupungilla ja istuttuamme illemmalla isomummin luona karkasimme miehen kanssa hetkeksi Kasinon terassille. Minun äitini oli samaan aikaan kaupungissa, joten hän jäi pikkupoikia kaitsemaan.

Ilta-aurinko paistoi Saimaalle ja lahden toisella puolella torin takana kohosivat Linnoituksen vallit. Tällä kertaa kaupungin turistinähtävyys hiekkalinna jäi katsastamatta, mutta olemme kuukauden kuluttua menossa taas. Sitten ehtii.

Seuraavana päivänä meitä odotti retki saareen yhdessä tätini kanssa. Esikoinen otettiin mukaan, kuopus lähti isoäitinsä kanssa leikkipuiston kautta jäätelölle. Souturetki oli lyhyt ja esikoinenkin pääsi kokeilemaan. 

Saaressa kävimme kiertämässä niin isoisoisäni kuin isotätini mökkipaikkoja sekä kurkkasimme vanhaan bunkkeriin. Paikkana tuo saari on kyllä ihanteellinen, vastarannalla näkyy yliopiston rakennuksia. Isotädin mökkipaikan saunan takaa löytyi metsämansikka-apaja, mutta esikoisen poimintaretki päättyi paarman puremaan. Se huuto kuului aivan taatusti vastarannalle helposti. Pitkä hiekkaranta isotädin mökin edustalla aiheutti myös pienen pulahduksen ja vaatteita sekä saappaita kuivateltiin tovi samalla, kun syötiin eväitä. Esikoisella oli mukanaan kynä sekä lehtiö, johon hän merkitsi ahkerasti muistiin "saaren asioita". 

Illalla mies ja anoppinsa olivat ainoat, jotka jaksoivat katsoa Saksan ja Brasilian legendaariseksi muodostunutta futispeliä, minä ja pikkupojat uuvahdimme kauan ennen sitä. Tuolla vanhempieni kakkosasunnolla mahtuu yllättävän monta yöpymään kerralla, vielä olisi ollut tilaakin muutamalle. Esikoinen muuten on vakaasti sitä mieltä, että jos se on isovanhempien kakkoskoti, se on silloin myös meidän kakkoskotimme. Tässä asiassa hänen päätään ei käännetä! 

Seuraavana aamuna oli aika lähteä kohti Kouvolaa ja Tykkimäkeä, joka puoliltapäivin avasi porttinsa. Tuo on meidän jokakesäinen vierailukohteemme, kun se niin näppärästi matkan varrella sijaitsee. Vähän kotikutoinen fiilis verrattuna vaikkapa Lintsiin tai Särkänniemeen, mutta minä tykkään. Ei liian iso alue, tarpeeksi laitteita, bonuksena eläimiä ja vesipuisto. Ainoa vaan, että kuopukselle ei täältäkään löytynyt monia sopivia laitteita, eivät ensin meinanneet edes uskoa lapsen olevan yli 90-senttinen, kun olimme rannekkeita ostamassa. Ei muuta kuin lapsi tarkistusmittaukseen ja ranneke irtosi. Pienihän tuo on ja odotan kovasti ensi kesää, kun metri toivottavasti on jo täynnä ja lapsi pääsee useampiin vekottimiin. Nyt sain pari kertaa lohdutella harmista itkevää lasta, kun veljensä pääsi kaikkialle ja hän vai muistaakseni kahdeksaan laitteeseen. Kävimme sitten useamman kerran niissä. 

Karuselliin uskaltauduin minäkin, noin muuten en tykkää huvipuistovempaimista yhtään.

Kuopuksen auto ei oikein liikkunut ja apukuski hyppäsi pukille. Esikoinen huristeli omalla rekallaan jossain päin rataa. Edistystä viime vuoteen, jolloin kuopuksen jalat eivät yltäneet kunnolla polkimille kuin kurottamalla, mistä johtuen se ajoi vähän harhaan ja suoraan jalkani päältä. Samaan aikaan toisaalla esikoinen kurvasi tyylikkäästi kanttareiden yli keskelle radan levähdysaluetta, sillä rekallaan tietysti. Nyt meni supersmoothisti siihen verrattuna, kun esikoisen rekkaa työnsin ja vedin takaisin radalle!

Tässä meidän kaupunkilaislapset ovat katsomassa villejä eläimiä. Huokaus.

Oli niin järkyttävän kuuma päivä, että mehua ja vettä kului urakalla ja minä olin aivan tulipunainen päästyämme kotiin. Vietimme huvipuistossa lähes viisi tuntia, joten olkapäissä sen tunsi.

Ja kun mies ja esikoinen kiersivät laitteissa, me penkkiläiset kulutettiin aikaa esimerkiksi ottamalla yhteiskuvia.

Jep, tuolla ne killuvat. 

Päivä päätti klassikko. Voi kuopusta. Seuraava otettiin sitten kuppiin.

Ehdimme äidin kanssa käydä reissun aikana myös pyörähtämässä lastenvaateputiikissa, jossa myytiin muun muassa Mayoralin ja Gantin vaatteita hyvällä alennuksella. Esikoinen sai pari paitaa, pitkähihaisen tummansinisen päiväkotiin ja raidallisen Gantin t-paidan ensi kesää odottamaan. Myös uusi skraga löytyi, vanha on alkanut näyttää vähän lyhyeltä. Kuopukselle puolestaan löytyi Mayoralin vihreä neule päiväkotikäyttöön.

Ja sitten löytyi nämä. Italialaiset nahkakengät pienelle mafiosolle. Ihan ässät juhlapopot eikä hintaa paljon mitään. Mies oli kateellinen, hän on yleensäkin sitä mieltä, että lapsillaan on paljon hienompia vaatteita kuin hänellä itsellään. Niin se taitaa vähän mennä!