Syksyllä minä luen, osa I

Kotimainen kirjasyksy näyttää lupaavalta. Näitä kelpaa lueskella sateisina syysiltoina.

Laila Hirvisaaren uutuus Me, Keisarinna (Otava) on jatkoa Finlandia-ehdokkaanakin olleelle Minä, Katariina -teokselle, josta pidin valtavasti. Se on ehdottomasti Hirvisaaren parhaita, toivottavasti jatko-osakin menee samaan kastiin. Tässä teoksessa Katariina muistelee aikaa kruunajaisistaan eteenpäin. Huolia riittää, niin valtakunnan tasolla kuin yksityiselämässäkin.

Joel Haahtelan uusin Tähtikirkas, lumivalkea (Otava) vie lukijansa 1800-luvun lopun Pariisiin ja Berliiniin. Uutiskirjeenvaihtajan jälkeläinen saa käsiinsä esi-isänsä jälkeen jääneet päiväkirjat ja alkaa kirjoittaa niitä puhtaaksi. Historia vaikuttaa nykyhetkeen.

Virpi Hämeen-Anttilan Marionetit (Otava) jatkaa kirjailijan tuotteliasta linjaa. Tällä kertaa ollaan teatterimaailmassa ja nelikymppisen avioparin on pohdittava valintojaan sekä avioliitossa että sisarus- ja ystävyyssuhteiden osalta. Omasta mielestäni Hämeen-Anttilan vahvimmat teokset löytyvät hänen tuotantonsa alkupuolelta, toivottavasti tämä yltää samaan.

Asko Sahlbergin Herodesta (WSOY) verrataan kustantajan katalogissa waltariaaniseen kerrontaan ja kuvaillaan historialliseksi lukuromaaniksi sovittamattomasta rikoksesta. Mutta modernisti. Mielenkiintoista!

Mikko Rimmisen uutuus kantaa nimeä Hippa (Teos) ja on kustantajan mukaan "todella köyhän miehen Sopranos". Tähän saakka en ole lukenut Rimmistä lainkaan, mutta tästä ajattelin aloittaa.

Leena Parkkinen kirjoitti upean esikoisen Sinun jälkeesi, Max ja uutuuskirjassaan Gältbystä länteen (Teos) ollaan ensin sodanjälkeisessä Suomessa keskellä ulkosaariston murhenäytelmää ja yli kuusikymmentä vuotta myöhemmin tämän päivän monikulttuurisessa Suomessa. Ihmisten välisiä hentoja siteitä ja totuuden etsintää on luvassa.

Kuva: teos.fi.

Maria Kallio on täällä taas. Tällä kertaa Leena Lehtolainen vie lukijansa Brändön saarelta löytyneiden ruumiiden kuoleman selvittelyyn. Myös Marian itsensä menneisyys liittyy tapaukseen. Teos on nimeltään Rautakolmio (Tammi).

Pauliina Rauhalan esikoisromaania Taivaslaulu (Gummerus) odotan ehkä eniten. Tässä suorat lainaukset kustantajan katalogista: 

"Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja
Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja
Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan
ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä
varvasta. 9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee,
kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja
yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan
hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi
vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan
lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten
tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat taas käsi
kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle,
yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis
kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle
löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa
huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö,
jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja
kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta.
Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen
asti elämän puolella."

Tuomas Vimma puolestaan laajentaa edellistä Raksa-romaaniaan trilogiaksi. Tässä toisessa osassa ollaan ensin edellisen romaanin tapaan rakennusalalla, josta siirrytään television maailmaan. Ruutukymppi (Gummerus) on homman nimi.

Yllä mainittujen lisäksi uutuuksia on odotettavissa muun muassa Kjell Westöltä, Outi Pakkaselta, Miina Supiselta, Jari Tervolta, Peter Franzenilta ja Päivä Alasalmelta.

Lue sinäkin! 

Yhtä lukuun ottamatta kaikki kuvat adlibris.com.