Second hand -hankintoja

Olin lukenut, että Pikku-Huopalahteen avataan tällä viikolla uusi lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin keskittyvä kirpputori. Päätin ex tempore lähteä käymään paikan päällä, hyppäsin autooni ja ajoin paikalle.

Porukkaa oli valtavasti, olihan kyseessä Pallokala Poks -kirpputorin avajaisviikko. Mutta niin oli myös vaatteita ja mikä ilahduttavinta, erittäin hyviä sellaisia. Paljon PO.Pin, Mini Rodinin, Molon, Villervallan yms. vaatteita, toki myös Hennesiä ja muita halvempia merkkejä kalliimpien lomassa. Erittäin hyväkuntoisia ulkovaatteita, joskin myös pesuista aivan koppuraisia ja karheita Molon pörröfleecejä. Kestovaippoja ja leluja. Tietysti aina joku pyytää parikymppiä housuista, joissa on reikä polvessa, ihan vaan kun ovat jotain tiettyä merkkiä. Mutta yleisesti ottaen hintataso oli kohtuullinen ja vaatteet hyväkuntoisia.

En käy kovin usein kirppareilla ja silloinkin tuomisina on usein vain kirjoja tai pelejä lapsille. Tällä kertaa rahaa meni reippaasti (toivottavasti saavat pian maksupäätteet kuntoon ja myös kortti alkaa kelvata käteisen ohella) ja palasin kotiin mukanani iso kasa vaatetta lapsille niiden kirjojen lisäksi.

Kirpputoritila on melko pieni ja vaunuja sekä rattaita luonnollisesti riittää asiakaskunnassa. Kyllä sieltä silti pujottelemaan pääsi, ja vaikka jono kassalle oli aikamoinen, päätin jonottaa saaliini kanssa. 

Meillä etenkin kuopus on ollut uusien vaatteiden tarpeessa ja olen ostanut niitä jo odottamaan seuraavassa koossa. Näistä alla olevista esikoiselle on vain tuo vihreä Villervallan tähtipaita, ihan päiväkotikäyttöön ajateltu. Molon ja ebben raitapaidat ovat kuopukselle.

Mini Rodinin tähtifarkut, joita olen katsellut monta kertaa sillä silmällä, mutta jättänyt ostamatta. Nyt alle puoleen hintaan. PO.Pin raitahousut vieressä.

Vasemmalla oleva intiaanipyjama oli liian hauska jätettäväksi kirpparille ja oikeanpuoleinen supersankaripaita sai kuopuksen suun hymyyn ennen irvistystä. Sillä hurjat supersankarithan ilmeisesti irvistelee ennemmin kuin hymyilee.

Kuvattujen lisäksi ostin vielä tummansinisen Ralph Laurenin klassikkoneuleen, sekin kuopukselle. Paita on parhaillaan pesua odottamassa, pesen kaikki vaatteet heti ostamisen jälkeen.

Myös huuto.net sekä Facebookin nettikirpparit ovat olleet avuksi kuopuksen vaatettamisessa seuraavaan kokoon, isoin osa vaatteista on löytynyt tietysti veljensä varastoista.

Burberryn pikee, meidän vaatekaapin kulmakiviä. Tässä hennon vaaleansinisessä sävyssä ja koossa 98 cm.

RL:n neuletakki, toista kaunista neuletta Burberryltä vielä odotellaan.

Ja PO.Pista tummansininen windfleece odottamaan sekä värikäs paita, jota ajattelin lähinnä yöpukukäyttöön. Kuopus epäilemättä haluaa sen kuitenkin päiväkotiin.

Haalaririntamalla ei onni ole meidän puolellamme. En muista onko esikoinen ollut sen verran kuopusta pienempi, että on käyttänyt koon 86 välikausihaalaria todella pitkään. Kuopukselle se kuitenkin on jo jäänyt pieneksi, mutta esikoisen säästöistä hakemani koon 98 haalari aivan valtava. Olkoonkin Ticketin reiluja malleja, on se ihan naurettavan suuri. Ei mitään mahdollisuuksia, että sitä voisi nyt tulevana syksynä käyttää kuopuksella. Myös viime talveksihan jouduin ostamaan kuopukselle uuden toppahaalarin, sillä koko 92 cm puuttui esikoiselta jääneistä topista kokonaan. Ja nyt sitten välikausihaalarin hankintaan mars. 

Katselin ensin käytettyjä haalareita, mutta niistä pyydetään aika kovia hintoja. Siispä suuntasin jälleen kerran Ticketin verkkokauppaan ja siellä outlet-puolelle. Tadaa, välikausihaalari koossa 92 tuli parissa päivässä lähetin mukana kotiin ja on sovituksen perusteella juuri hyvä, sopivan reilu olematta liian iso. Hintaa jäi huimat 59 euroa, sitä pidän hyvänä kauppana. Kuosia ei hirveästi päässyt valikoimaan, mutta tämä tähtikuvio on ihan kiva.

Kuva: t2h.dk

Olen vähän hölmö ja tunnen ajoittain huonoa omatuntoa siitä, että kuopus saa niin paljon vaatteita käytettyinä. Valtaosa tulee isoveljeltä, aikaisemmin tuli myös kummipojaltani ja joitakin sitten kirppareilta netistä tai livenä. Esikoiselle tulee hankittua paljon enemmän uutta vaatetta, sillä niiden ajattelee sitten kestävän myös kuopukselle. Ja pienempi sitten saa vain toisten vanhoja. Aivan tyhmää tuntea tästä jotain morkkista, tiedän. Mutta tunnen silti, en voi sille mitään. Ja niinpä toisinaan hankin ihan vaan kuopukselle jotain juuri hänelle sopivaa, hyvänä esimerkkinä se Mini Rodinin keltainen takki. Ei hän olisi sitä välttämättä tarvinnut, mutta ostin silti ja olen siitä iloinen. Se on ihan kuin hänelle tehty, ei jotain muuta käyttäjää ajatellen alunperin hankittu.