Mistä teoksessa sitten on kyse? Pääsemme kurkistamaan ranskalaisen äidin ja vaimon Julien elämään juuri silloin, kun kaikki tuntuu hajoavan. Aviomiehellä on toinen nainen, ero on tulossa ja kaiken keskellä tytär Emma sairastuu leukemiaan. Alkaa jatkuvan pelon ajanjakso, aika jolloin elämä keskittyy kotiin ja sairaalaan. Edes ystävien kanssa ei tapahtuvasta jaksa puhua.
Pelätessään tyttärensä hengen puolesta Julie käy samaan aikaan lävitse kipeää erotaistelua, oppii luopumaan epäolennaisuuksista elämässään ja huomaa oppivansa seisomaan omilla jaloillaan. Turhalla ei enää ole merkitystä, tärkeintä on tyttären toipuminen ja elämän jatkuminen jossain muodossa, vaikka sitten kaksin pienessä vuokra-asunnossa.
Kuva: like.fi
Tätä Finlandia-ehdokkaanakin ollutta teosta ympäröinyt myrsky on sijoittunut lähinnä vesilasiin. Kautta aikojen ovat kirjailijat käyttäneet omiaan ja lähipiirinsä elämäntarinoita ja tapahtumia kirjallisuutensa materiaalina. Ottamatta sen suuremmin kantaa tämän kyseisen teon oikeellisuuteen totean, että tässä tapauksessa syyttävä sormi, jos sellaista tarvitaan, osoittaa sisarta kohti. Ilman heidän antamiaan haastatteluja emme olisi tienneet teoksen kontekstista eikä meidän olisi sitä tarvinnutkaan tietää. Likapyykin voi pestä myös yksityisesti.
Ala-Harja käyttää teoksensa yksityisen juonikuvion rinnalla kulkevana tarinana Normandian maihinnousua. Julie on historioitsija ja opas ja aivan samoin kuin liittoutuneet aikanaan yön hämärissä liukuivat asemiin maihinnousua varten, samoin hiipii sairaus näennäisen onnellisen, keskiluokkaisen ranskalaisperheen elämään. Varoittamatta, huomaamatta, ollen jo asemissa ennen kuin vastapuoli mitään huomaa. Sitten alkaa rytinä, jonka jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti