Tukka auki - no ei sentään!

Minulla on hiukset aina kiinni. Aina. Siis aina. A-I-N-A. Ne kerrat, kun hiukset ovat auki, on laskettavissa yhden käden sormilla. Mistä tämä johtuu?

Niin, sen kun tietäisi. Hiukset auki tulee kuuma ja hiki. Hiukset menevät takkuun, tarttuvat huulikiiltoon ja ovat muutenkin tiellä ja silmillä. Olen myös hirmuisen laiska laittamaan hiuksiani ja omistan kolme hiustenhoitotuotetta, joista kaksi ovat shampoo ja hoitoaine. Kolmas on hiuslakka, jolla kiinni olevien hiusten irtohaituvat saa taltutettua kypäräksi. Ei kovin professionaalia meininkiä.

En osaa laittaa hiuksiani. En tiedä mitä niille pitäisi tehdä, että ne saisi pidettyä auki kuohkeina päätä myöten menevän liimaletin sijaan. Ja jos tyvi on littana, on latvaosuus sitten pörröinen ja karhea. Pitäisi panostaa aikaa ja vaivaa, jotta hiukset olisivat kauniisti auki. Toisinaan yritän ja sitten taas annan olla, sitaisen hiukset kiinni ja olen valmis.

Sillä onhan ponnari, nuttura, hainhammas tai ihan vaan sotkuinen sykerö helppo tie ja laiskan ihmisen pelastus. Olen aina nauranut, että aikaa riittää joko meikkiin tai hiuksiin ja olen valinnut ensimmäisen. Tuskastun jo ajatuksesta, että pitäisi käyttää jotain suoristusrautaa tai kiiltosuihkeita. Ja sittenkin, miksi en vaivaudu?

Toisinaan olen kokeillut jotain muuta. On leikattu otsatukka, joka periaatteessa on mieleeni. Mutta sitä pitäisi pestä joka päivä, kuivata pesun jälkeen oikeaan muotoonsa ja vieläpä käydä säännöllisesti tasoittamassa. Ei ole onnistunut vielä kertaakaan, enkä enää koskaan halua kasvatusprojektia pantojen ja pinnien kanssa. Viimeksi kokeillusta pitkästä polkasta tykkäsin kyllä. Siitä sai kivan lyhyen ponnarin, mutta nuttura ei enää onnistunut, joten kasvatin hiuksia vähän lisää. Taidan olla toivoton tapaus, vähän kuin prinsessa Victoria arkena hiusklipsiensä ja ponnariensa kanssa.

Tänään lähdemme ristiäisjuhliin. Taidan tehdä sen yhden osaamani nutturan.