Juhlia jaksaa aina

Alkukesä on tässä huushollissa yhtä juhlaa. Me aloitimme juhlaputken viime lauantaina, kun juhlittiin uutta ylioppilasta. Siitä lähti koko kesäkuun kestävä turnaus, jossa jokaisena viikonloppuna on juhlat, toisina kahdet ja yhtenä kolmet. 

Huomenna pääsemme juhlimaan viisivuotiasta pientä sankaria ja sunnuntaina osallistumme vielä pienemmän neidin kastejuhlaan. Ensi viikonloppuna juhlistetaan ensin perjantaina minun valmistumistani yliopiston publiikin ja syömisen merkeissä. Lauantaina vietetään poikien serkun synttäreitä ja sunnuntaina miehen kummipojan rippijuhlia. Sitten tuleekin eteen juhannus asiaankuuluvine juhlallisuuksineen ja koko juhlaputken päättää kuluvan kuun viimeisenä lauantaina vietettävät isot valmistujaisjuhlani ystäville ja sukulaisille. Että onhan tässä.

Pienet pojat ovat parhaillaan nauttimassa isoäidin ja ukin pyörittämän täysihoitolan palveluista ja mies kannustaa stadionilla Huuhkajia voittoon. Laittelin äsken lapsille valmiiksi huomiset vaatteet ja kokeilin oman mekkoni sopivuuden. Haemme pojat puolen päivän aikaan ja lähdemme suoraan isovanhempien kotoa synttäribileisiin. Vaatteiden vaihtoa tosin edeltänee huolellinen kasvojen ja käsien kuuraus, lapset kun löytynevät hiekkalaatikolta, kasvimaan virkaa imitoivasta multakasasta ja takametsästä retkeltä. Se on hyvä, saavat parvekepoitsut kosketusta luontoon.

Jäin oikein miettimään juhla-asiaa ja kyllä se vaan niin on, että mitä enemmän sen parempi. On todella mukavaa valmistautua juhlaan tai järjestää niitä itse toisille, pitää hauskaa ystävien kesken ja muistella hauskoja kekkereitä vielä jälkeenpäin. Meillä juhlitaan kyllä, mutta vähän liian harvoin. Edellisistä isommista juhlista, tupaantuliaisistamme, on aika tarkkaan vuosi ja hyvin herkästi juhliminen tuppaa nykyään keskittymään poikien syntymäpäiviin. Niitä kyllä vietetäänkin huolella, ei siinä mitään. 

Silti enemmän pitäisi kutsua ihmisiä kylään ihan muuten vaan, vaikka keskellä arkea. Ottaa puhelin käteen ja soittaa ystäviä syömään ja lapsia leikkimään toistensa kanssa. Se jää niin helposti tässä arjen pyörityksessä, kun elämä keskittyy lähinnä työpaikan, päiväkodin ja lähikaupan kultaisen kolmion läheisyyteen.

Kuvat tässä postauksessa ovat poikien ristiäismuistoja. Kutsukortteja, kukkia, tilpehööriä ja sankareita itseään. Kastejuhla tai nimiäiset, pienen vauvan ensimmäinen iso juhla, on yksi mieluisimmista minulle. Ne ovat yleensä niin lämminhenkisiä ja kauniita tilaisuuksia, joihin osallistuu mielellään. 

Sitten sitä voikin miettiä, että koska nuo yllä näkyvät vauvanpallerot kasvoivat näin.