Home alone

Ei vitsi miten ihanaa on olla yksin kotona! Tähän täytyisi varmaan laittaa joku varmistuslauseke, että tottakai rakastan lapsiani ja miestäni ja olen onnellinen, että ne on olemassa. No olen olen, mutta vielä onnellisempi olen, kun ne ei nyt ole täällä!

Mies lähti poikien kanssa jo aamulla uimaan ja jatkoivat sieltä vielä isovanhemmille syömään. Minä nukuin, nautin hiljaisuudesta ja nyt juon toista kuppia kahvia samalla, kun telkkari suoltaa aivottomia päiväsarjoja. Virallisestihan tässä pitäisi nyt valmistella huomisia valmistujaispippaloita hiki hatussa, mutta ei oikeastaan ole mitään valmisteltavaa. Siivottiinkin jo eilen ja huomenna pitää vielä kerran imuroida ja pyyhkiä tahmaiset sormenjäljet pois pöydiltä. Että mitäs tässä nyt turhia huhkimaan, kunhan nautin!

No, otin sentään astiat jo pöydälle odottamaan. Ihan että olen jotain saanut aikaan.

Kunhan tästä raahaudun suihkuun hurautan pyörälläni kukkakauppaan. Ajattelin paria hortensianoksaa pöytää koristamaan, kivan kesäistä. Illalla on vielä haettava kakut. Esikoinen huikkasi lähtiessään, että voisiko äiti siivota hänen huoneensa, lapsi olisi siitä kuulemma hyvin kiitollinen. 

Osaakin mokoma pyytää noin kauniisti.