maanantai 10. lokakuuta 2016

Sophie Hannah: Suljettu arkku

Sophie Hannah: Suljettu arkku. 324 s. WSOY 2016. Kirja saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä. 

Aloitetaan tärkeimmästä. Sophie Hannahin toinen Hercule Poirot -mysteeri on merkittävästi parempi kuin ensimmäinen. 



Superluokan Agatha Christie -fanina odotin pari vuotta takaperin jännityksellä Hannahin ensimmäistä teosta. Mietitytti miten ikoninen päähenkilö esitetään ja millä tavalla Hannah ottaa koko konseptin haltuunsa. Eikä se ihan sitä ollut mitä toivoin, siitä voit lukea täältä

Suljettu arkku sen sijaan toimii mainiosti. Tapahtumat alkavat, kun varakas kartanonrouva, lady Athie Playford, kutsuu Poirotin sekä Scotland Yardin etsivän Edward Catchpoolin luokseen viikonlopuksi. Ensimmäisenä iltana emäntä kertoo tehneensä muutoksen testamenttiinsa ja jättävänsä valtaosan omaisuudestaan kuolemansairaalle sihteerilleen. Ilmoitusta seuraa tyrmistynyt hiljaisuus ja pian tapahtuu murha. Poirotin harmaita aivosoluja tarvitaan jälleen.

Siinä missä Hannahin ensimmäinen mysteeri Nimikirjainmurhat oli hieman sekava ja liian täynnä yksityiskohtia, sivuhenkilöitä ja juonikoukeroita, on tämä dekkari jotain aivan muuta. Suljettu paikka ja rajattu joukko epäiltyjä Christien klassisimpien mysteerien henkeen luovat kehykset kaikelle ja kas, heti alkaa toimia.

On todettava, että yhä vieläkään Poirot ei minusta tunnu siltä belgialaisetsivältä, johon olen Christien kirjoissa tottunut. Tämä on toki luonnollista eikä Sophie Hannah ole edes halunnut imitoida esikuvaansa, vaan luoda oman versionsa Herculesta. Poirotin hahmo jää kuitenkin monella tapaa sivuosaan omaa nimeään kantavissa kirjoissa ja vähintään yhtä paljon esillä on tarinan kertoja Edward. Kertoessaan lukijalle mitä oikein tapahtuu hän tuo elävästi mieleen Sherlock Holmesin klassisten kertomusten muistiinmerkitsijän tohtori Watsonin. Poirotille Edward kuitenkin on ennen kaikkea avustaja, samaten kuin kapteeni Hastings tahollaan.  



Suljettu arkku on nopealukuinen ja koherentti kokonaisuus. Teoksen selkeä kappalejako rajaa tapahtumat tehokkaasti ja helpottaa muistin virkistämistä, jos jotakin pääsee unohtumaan tapahtumien edetessä. Jos tämä teos oli jo selkeä parannus Hannahin ensimmäiseen, odotan ilolla mitä toivottavasti vielä joskus ilmestyvä kolmas uusi Poirot-mysteeri tuo tullessaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti