Olisivatko peitteet alkaneet tuolloin irrota ja sen myötä aallonpohja koettu, en tiedä. Kipukohtauksen jälkeen jatkettiin joka tapauksessa jälleen pari päivää ilman vahvempia lääkkeitä ja kymmenennen päivän aamuna lapsi heräsi kivuttomana. Sen jälkeen olen antanut lääkettä vain yöksi ja sekin varmuuden vuoksi. Tänään ajattelin, että kokeillaan ensi yö ilman mitään. Näyttää nimittäin siltä, että pahin olisi ohitsse ja lapsi toipuu, nielukin on oikein siisti ja kurkkuun tai korviin ei ole koskenut lainkaan viimeiseen kolmeen päivää. Eilisen päivän ruokalista sisälsi jo puuroa, makkarakeittoa ja kananmunia ja tämä päivä aloitettiin paahtoleivällä. Jokohan uskaltaisin sanoa, että voiton puolella ollaan.
Tähän sairausloman toiseen viikkoon on kuulunut kotihommien lisäksi muun muassa hammaslääkäriä, siivousta ja pientä ulkoilua. Eilen olimme siivoojien tieltä poissa aamiaisella vanhempieni luona ja lounastimme siskon kanssa vasta avatussa sushipaikassa. Hyvin rennosti tässä on siis otettu, mitenköhän ollenkaan osaan asennoitua ensi maanantaina alkavaan työarkeen takaisin! Vielä muutama päivä armonaikaa nukkua yhdessä ipanan kanssa päiväunia ja sotkea olohuonetta, jossa suurin osa hereilläoloajasta vietetään.
Ja koska on kevät, niin on myös autokuume. Olemme viimeiset viikot pyöritelleet vaihtoehtoja ja nyt päätös on tehty. Auto vaihtuu, merkki pysyy, mutta malli on paluuta vanhaan. Vaihdamme leasingiin ja laitamme oman automme myyntiin. Tämä onkin muuten ensimmäinen kerta, kun alle tuleva auto on ihka uusi. Pojat olisivat halunneet X4:n, mutta valitettavasti heillä on nihkeä äiti. Toimitusaika on kolmesta neljään kuukautta, joten kesä taitaa kulua sijaisauton ratissa riippuen siitä miten nopeasti saamme oman automme myytyä.
Omasta autosta vapautuvilla varoilla on tarkoitus kunnostaa kesäpaikkaa pidemmälle ja putkimies on nyt kutsuttu remppamiesten ja sähkärin lisäksi antamaan arvionsa vesiputkien vetämisestä saunalle tai vaihtoehtoisesti suihkun rakentamisesta taloon. Helatorstaina aloitetaan, kun jätelava tulee pihaan, perhettä ja ystäviä talkoisiin ja purkuhommat käynnistyvät. Suunnitelmat meillä ovat aika lailla selvillä suurten linjojen myötä, mutta tarkentunevat pikku hiljaa. Valkoista, valoista ja siistiä. Ai että, kahden vuoden kesät tähän näyttää kuluvan, mutta sen jälkeen ei mitään suurta ole enää lähiaikoina tehtävänä. Hyvä me!
Tänään ohjelmassa on mennä lasten kanssa ulos puistoilemaan. En tykkää siitä yhtään, leikkipuistoissa notkuminen on ehdottomasti yksi äitiyden miinuspuolista unenpuutteen lisäksi. Siitä saa parhaimmillaankin siedettävää, jos on hyvää aikuista juttuseuraa mukana. Mutta nyt ei auta, toipilasta on vietävä saamaan vähän happea. Harkitsin kyllä avaavani ainoastaan parvekelasit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti