Tällä viikolla olen perunut suunnitellut vapaapäiväni aina jouluun saakka ja tulen tekemään ylitöitä niin paljon kuin sielu sietää. Sen lisäksi tulevien puolentoista viikon aikana olisi hoidettava yhdet iltapäiväkerhon pikkujoulut, esikoisen joulujuhla, kuopuksen joulujuhla, viimeiset lahjaviennit, kuopuksen syntymäpäivien järjestäminen ja juhliminen ensin kavereille ja siihen perään sukulaisille, viisivuotisneuvola, partiovala, kehityskeskustelu, kaksi lääkärikäyntiä, yhdet kaverisynttärit, esikoisen koulun joulukirkko ja todistustenjako, vanhempainyhdistyksen tapaaminen rehtorin kanssa ja buffetin järjestäminen sekä hoitaminen koulun päättymisen yhteydessä. Siihen päälle oman joulun laittaminen kotiin kuusenhakuineen ja koristeluineen, joululounas ja pakkaaminen heti loman alussa koittavaa reissua varten. Siellä sitten laitetaan joulu isoäidille. Lisätään yhtälöön kaupassakäynnit, ruoanlaitot, pyykinpesut, läksyjen vahtimiset, joululahjaostokset sun muut ja ollaan arjen ytimessä. To do -lista kasvaa lopusta samaa tahtia kuin yliviivautuu alkupäästä. Niin ja onhan meillä tuossa se keuhkokuumetoipilaskin. Miehelläkään ei tule ääntä juuri tällä hetkellä.
Onnea on isoäiti, joka on kahtena päivänä tullut hoitamaan toipilasta, leiponut tämän kanssa joulupipareita ja kuunnellut isomman lukuläksyt. Hän on luvannut tulla myös loppuviikolla, jos tarvitaan. Ei ole arvokkaampaa kuin arjen apu.
Iso osa kaikista tehtävistä asioista ja menemisistä on tietenkin mukavia. Valitettavasti vain liika on liikaa ja kun tapahtumaa ja tehtävää kertyy turhan paljon, muuttuvat ne rentouttavissta kuormittaviksi. Huomaan päätyväni suorittamaan asioita sen sijaan, että ehtisin istua alas ja nauttia hetkistä. Jatkuvasti on huono omatunto siitä, etten ehdi luoda lapsille muistoja joulunodotuksesta, kun samaan aikaan on saatava maailma valmiiksi ennen lomaa. Työpaikan terveyskyselyn tuloksissa kehotettiin parempaan uneen ja rennompaan elämään. Tervetuloa kokeilemaan 35-vuotiaiden kahden lapsen vanhempien arkeen.
Perheen projektipäällikkö ja metatyön vastuullinen suorittaja on nyt vähän väsynyt.
Jälkikirjoituksena todettakoon, että juuri lääkäristä tullut esikoinen on nyt myös antibioottikuurilla mykoplasmaepäilyn ja keuhkorohinoiden vuoksi. Hyvin menee.
Apua, selviätköhän sie elossa jouluun? Tai jos elossa niin suljetulle osastolle kai tuolla menolla joutuu. Tsemppiä sinne sillä sitä sie nyt kaipaat.
VastaaPoistaKiitos tsempeistä, tulevat tarpeeseen! Kyllä me selvitään, mutta mikä siinä onkin, että kaikki dl:t sun muut kasaantuvat aina yhteen.
PoistaEikö tuosta listasta ole varaa karsiakin? Ei kannata tukka putkella suorittaa, siitä kärsii koko perhe. Joulukin tulee vähemmällä, jos sietää sen ettei kaikki ole viimeisen päälle. Teetkö osa-aikaista edelleen?
VastaaPoistaValitettavasti tuosta ei pysty yhtään asiaa karsimaan, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän pakollisia menoja. En oikein voi sanoa etten tule jonnekin, jonne olen lupautunut, tai jättää lapsen synttäreitä väliin. Normaalisti teen juu osa-aikaista, 5h/päivä, mutta nyt puolitoista viikkoa niin monta tuntia lisää päivässä kuin suinkin voin.
PoistaIstahda alas, nauti kuppi glögiä ja karsi menot vain niihin, jotka ovat välttämättömiä. Tuntuu, että olet haukkaamassa liian isoa palaa ja se voi kostautua. Kun lomanne alkaa, et jaksa siitä nauttia.
VastaaPoistaKyllä se joulu tulee vaikka, ette ehtisi kaikkia asioita yhdessä tekemään. Nyt on tärkeintä, että saatte potilaat kuntoon.
Tiedän, että on tylsää kun joku näin kirjoittaa, mutta olen ollut itse ihan samanlainen kuin sinä. Haluan osallistua, nautin vanhempaintoimikuntatyöstä, haluan olla läsnä lasteni tärkeissä päivissä jne... Elämä vain on opettanut ja totta kai myös "ruuhkavuodet" ovat osaltani jo eletty.
Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa joulua koko perheelle, Tiina
Pelkään vähän samaa, että olen aaton jälkeen aivan naatti ja se oma joulu jää nauttimatta. Huomaan odottavani jo joulupäivää, kun saamme olla koko porukka yöpuvuissa koko päivän, katsoa leffoja ja rakennella legoilla. Kiitos ihanasta tsemppauksesta ja viisaista sanoista! Joulua myös sinne!
PoistaNiin, muut 35-vuotiaat kahden lapsen (tai jopa kolmen) vanhemmat käyvät molemmat kokopäivätöissä. Eli en ihan ymmärrä, mikä tämän jutun pointti taas oli? Toisaalta korostat aina sitä, että olet tehnyt arvomaailmasi mukaisia valintoja työelämän suhteen ja toisaalta tulee aina välillä tällainen purkaus siitä, että mitään et ehdi tehdä. Jännä juttu, että tuossa tilanteessa moni muu kyllä ehtii ja vielä päälle esim omat harrastukset ja liikunta.
VastaaPoistaKuten kirjoitin, teen tästä jouluun saakka tiukasti täyttä työpäivää. Ja jos joku muu jaksaa paljon enemmän, niin se on hienoa hänelle! Minä en jaksa ja sen vuoksi, halutessani keskittyä täysillä myös vapaaehtoishommiin ja lapsiini, olen valinnut osa-aikaisuuden. Valitettavasti siitä ei ole apua näihin viimeisiin hulinapäiviin. Lisäksi haluaisin kyllä nähdä sen, joka omien täysien työpäivien, ympäripyöreitä päiviä tekevän puolison (=arjen käytännössä täyden yksin hoitamisen kotitöineen, omien ja lasten harrastuksineen, läksyineen), yhden vanhempainyhdistyksen vetämisen, toisen vanhempainyhdistyksen tiedotusvastaamisen ja edustajavanhemmuuden sekä kaiken muun arkeen liittyvän lisäksi ei väsy. Ottaisin mielellään häneltä vinkkejä. :)
PoistaJaksamista! Kaikki tuo päättyy aikanaan kyllä. Nyt vaan täytyy rutistaa. Toivottavasti joulu tuo lepoa kiireisiin ja saatte siitä nautittua. Suosittelen kyllä lämpimästi, että joulun jälkeen ns. valitset taistelusi eli ne harrastukset (luen harrastuksiksi nuo vanhempainyhdistyshommat myös), joihin panostat ja jätät osan suosiolla pois. Nykyään vanhempia kyllä kiskotaan vapaaehtoistyövoimaksi vähän joka paikkaan, mutta mielestäni riittää, että on edes jossain lasten jutuissa aktiivinen. Ei kaikessa tartte olla mukana. Muutkin voi hoitaa osansa.
VastaaPoistaLeppoisaa joulua!
Tuntuu, että nyt on jo helpottanut paljon niistä ihan pikkulapsivuosista, kun ei tarvitse vaihtaa vaippoja tai syöttää ketään tai pakata matkalle mukaan rattaita ja apteekin maitojauheita. Meillä on onneksi pitkä joululoma, lähes kolme viikkoa ilman mitään merkintöjä kalenterissa. On totta, että kaikkea vastuuta ei tarvitse kantaa itse. Olen vähän sellainen, että kun itse tekee, tulee varmasti hyvä ja nautin kun saan olla mukana eri jutuissa. Mutta liika on liikaa ja nyt olen jättäytymässä hiljalleen taka-alalle kuopuksen päiväkodin vanhempaintoimikunnasta. Siellä on aika toisten ottaa ohjat käteen ja jatkaa hommaa eteenpäin. :)
Poista