Ihan kohta

Lauantaiaamuna saattelin kolme komeaa miestä kohti joulukirkkoa. Esikoisen syyslukukausi huipentui täpötäyteen kirkkoon ja sen jälkeiseen todistustenjakoon. 

Laitoin tuona aamuna heti herättyäni jouluradion päälle ja kuuntelin meikatessani kaikki suosikkini. Maa on niin kaunis, Hoosianna, Enkeli taivaan, niitä kun en päässyt kirkkoon kuulemaan. Ensin alkoi soida Marian poika ja mietin taas kerran kuinka joulu on minulle niin erityistä aikaa. On aina ollut, mutta on sitä vielä enemmän sen jälkeen, kun pieni joulunlapsemme viisi vuotta sitten syntyi. Taikaa. Siihen perään Sylvian joululaulu ja Tonttu kuin muistoksi kaikista isovanhempien luona maalla vietettyistä jouluista. Meikkasin, kuuntelin ja mietin. "Kiitävi aika, vierähtävät vuodet. Miespolvet vaipuvat unholaan." Joka joulu ja joka kevät, heti kun tulimme kotiin todistustenjaosta, me soitimme isovanhemmillemme ja kerroimme millainen todistus on. Se oli niin tärkeää. Ja lauantaina samaisen soiton teki oma lapseni, omille vanhemmilleni. 

Minä olin seuraamassa esikoisen todistustenjakoa, olin ensi kerran ulkona sitten viime viikon maanantain. Olin siis ollut levossa erittäin kiltisti, mutta päivä oli iso esikoiselle ja toki äitiä kaivattiin paikalle myös. Laitoin punaa poskiin ja huuliin, hyvä siitä tuli. En usko kenenkään huomanneen, että jalat olivat spaghettia, kylmä hiki valui hiuspohjasta selkään ja päässä huippasi. Pidin luokan puolesta puheen opettajalle ja kiitin häntä kuluneesta syksystä. Kaikista niistä tiedoista ja taidoista, joita hän on lapsillemme antanut. Läsnäolosta uudessa elämänvaiheessa ja siihen sopeutumisessa. Hänen sanansa saivat kyyneleet silmiin, piti vähän nieleskellä. Hyvin on ekaluokkalaisilla syksy sujunut. Kotiin tuli todistuksen lisäksi klassinen joulupussi sisältönään pipareita, rusinoita ja omena.

Tuon jälkeen joulu sai tulla. Mies lähti kuopuksen kanssa ostamaan kuusen ja minä laitoin pullon samppanjaa jääkaappin. Illalla skoolattiin ja syötiin yhdessä Kotipitsasta noudettuja pitsoja. Juhlistettiin loman alkua, esikoisen hienoa ensimmäistä lukukautta ja kuopuksen mainiosti sujunutta päiväkotisyksyä. 

Itse asiassa joulu alkoi hiipiä sisälle jo edellisenä päivänä, kun mies kantoi koristelaatikot alakerran varastosta sisälle ja laitteli kaiken kuntoon kera apulaisten. Kuopus koristi innoissaan omaa huonettaan, esikoinen on todellakin jo vähän iso. Koristeet on ihan ok, mutta ei nyt niin välttämättömiä. Joulupukkiin tuo rationaalinen lapsi ei ole uskonut oikein koskaan, sillä hän on viisivuotiaasta tiennyt homman olevan mielikuvistusta ja satua. Halu uskoa on sitäkin suurempi, joten kannustan lasta pitämään joulun taiasta kiinni. Jouluna saa uskoa satuihin, pukkiin, tonttuihin ja muuhun. 

Tällä hetkellä esikoinen on tekemässä jouluvalmisteluja isovanhempiensa luona ja mies kera kuopuksen lähdössä viemään kynttilöitä haudoille. Onnea on etätyöt, kun miehen ei enää huomisen jälkeen tarvitse mennä toimistolle tämän vuoden puolella lainkaan. Minä olen palannut sohvalleni, jossa olen aikaa tunnollisesti viettänyt. Katselen amaryllistä, kuuntelen kuopuksen höpinöitä ja Sillan kaksi ensimmäistä tuotantokautta katsottuani mietin, mitä katsoisin seuraavaksi. 

Olen turhautunut ja kyllästynyt olemaan paikoillani ja sanoin äsken miehelle haluavani kaupungille ja ostamaan jotain kallista ja ihanaa lahjaksi itselleni. Ostosterapiaa, ei tosin taida toteutua. Sen sijaan täytyy alkaa miettiä mitä ruokia ostamme kotiin, kun mies keskiviikkona sukeltaa kaupan vilinään ruokaostoksille. Kirjoja on vino pino työpaikan joululahjaksi saatuina, mutta kun ihan aina en minäkään jaksaisi lukea. 

Aattoa vietämme vanhempieni luona ja joulupäivää kotona ilman minkäänlaista aikomusta vaihtaa yöpukuja pois koko päivänä. Tapanina puolestaan on tiedossa ystäväporukan tapanintanssit ihan aikuisten kesken. Ajattelin siirtyä paikasta toiseen, tehdä minkä jaksan ja levätä loppuajan. Olla mukana, mutta sieltä sohvalta. Onneksi arki koittaa vasta loppiaisen jälkeen. Sitä ennen voi vaikka ihailla miehen ja kuopuksen taitelemaan piparitaloa, syödä paljon luumukiisseliä ja juoda monta kupillista glögiä.