Lukemista vapaapäiviksi

Käytiin miehen kanssa hakemassa kustantajalta vähän luettavaa. Ja kun mies vielä toi kotiin ylimääräisenä lahjana saamansa pullon hyvää punaviiniä, niin mikä on ollessa. Kyllä kelpaa joulun saapua tähän osoitteeseen!

Kiitos kun tulit loma, en olisi jaksanutkaan enää yhtään päivää. 

Kuuleeko Pukki?

Kirjoitimme joulupukille muutama viikko sitten toivomuskirjeet. Kuopus on hyvin maltillinen toiveissaan, jotka minä sain kirjoittaa ylös. Hän toivoo muovailuvahaa, puhkeamatonta ilmapalloa ja Dusty-mopoa. Näistä kummitätinsä nappasi kopin muovailuvahatoiveesta, muita ei taida paketeista löytyä. Dusty-mopo on Cittarissa näkemämme taaperolelu, joka hänen kuulemma on ihan pakko saada. Ehkä ei kuitenkaan. Kuopus signeerasi kirjeen, mutta jätti viimeisen kirjaimen nimestään pois. Tätä on jatkunut nyt jonkin aikaa, hän on Mariu. Ookoo.

Esikoisella oli vähän eri meininki. Siinä vaiheessa, kun kaksi sivua tiukkoja toiveita oli täynnä, vihelsin pelin poikki. Ipadista hän katsoi miten vieraskieliset sanat kirjoitetaan oikein.

Ykköstoive, eli Minecraft-kaivos on jo ostettu ja mua naurattaa tuo "aipäd" tuolla toiveiden joukossa. Eivät lapset vielä tiedä, että tulevat molemmat saamaan omat iPadit, ne odottavat tuolla paketoimista. 

Kirjeet jätettiin parvekkeelle, jos tonttu vaikka kävisi ne yön aikana hakemassa. Näin tapahtui ja kuopus oli intoa täynnä, miten hienoa ja jännittävää, nyt ne kirjeet on viety ja tonttu on käynyt! Vaikeinta oli saada esikoinen pidettyä hiljaa, herra kun mutisi toisesta suupielestään, että niinpä niin, onkohan ne kirjeet nyt äidin vai isän vaatekaapissa piilossa. Viisivuotiaana esikoinen totesi, että joulupukkihan on muuten ihan sellainen mielikuvitushahmo vain ja samaa rataa mennään. Mutta pikkuveljen pitää saada uskoa, siitä pidän kiinni. Ja kyllä se esikoinenkin aattona pukin tullessa sisään tulee olemaan aivan täpinöissään, sen verran rippeitä joulun taiasta löytyy vielä. Vaikka kuinka tietäisi homman saduksi ja sepitteeksi, niin kivahan se on vaikka sitten muodon vuoksi leikkiä mukana. 

Pauli-serkku muutti meille

Olin jo pitkään katsellut la case de cousin paul -merkin valosarjoja, niitä joita viimeisen parin vuoden aikana on näkynyt monessa kodissa, lehdessä ja blogissa. Kun ystäväni kanssa Stockalla kierrellessäni silmiin osui tarjous valoista, ei siinä kauaa tarvinnut miettiä. Valosarjat molempien poikien kotiin kannettiin kassalle.

Kuopuksen huoneeseen valitsin vaaleat valot, huone kun on auki olkkariin. Tämän valkoisista, kermanvaaleista ja kellertävistä palloista koostuvan valosarjan nimi on "uyuni". Esikoiselle puolestaan löytyi aivan hänen huoneensa väreihin sopivat pallot ja tämän sarjan nimi on sixty-two. 

Olin vähän ajatellut tästä pientä puuhastelua miehelle, pallot kun pitää itse virittää valoihin leikkaamalla niissä valmiina olevaa reikää suuremmaksi ja sujauttamalla lamppu pallon sisälle. Esikoinen ei kuitenkaan malttanut odottaa ja niinpä päädyin askartelemaan itse. Eipä siinä mitään, suhteellisen helppo homma tuo oli. 

Mitä sanotte, aikamoinen ero yllä olevan kuvan ja tämän alemman välillä, vai mitä. Pallojen sävyt muuttuivat selvästi, kun valot sytytettiin ja sinisen, vihreän ja harmaan lisäksi palloihin tuli violettia. 

Vaaleat sävyt ovat nappivalinta kuopuksen huoneeseen. 

Hyvä että ostin, ovat nimittäin kiva sisustuselementti myös silloin, kun valot eivät ole päällä. Tervetuloa siis meille, Pauli!

Se valtaa sielun ja sydämen

Viime viikolla juhlittiin, ensin koitti kuopuksen joulujuhlan aika. Ensi kertaa juhlimme aamulla ja se olikin oivallinen ajankohta päiväkodin juhlille. Tonttulakit odottivat valmiina pieniä esiintyjiä ja esikoinen tuli tietysti mukaan katsomaan pikkuveljensä juhlia.

Juhlija itse istui esitysten ajan verkkokauppa.comin logo tonttulakista loistaen, tupsu kasvojen edessä. Hän oli ensin kovasti innokas esiintymään, mutta tosipaikan tullessa hyytyi jännityksestä ja päätyi istumaan tuolilla paikoillaan nököttäen. Sen jälkeen oli hyvä syödä monta piparia, kun homma rentoutui. Aivan mieletön tyyppi!

Seuraavana iltapäivänä oli eskareiden juhlavuoro. Ja mikä mieletön esitys se olikaan! Siinä missä nämä pienempien päiväkotilasten juhlat yleensä perustuvat lauluihin ja laululeikkeihin, oli eskareiden esityksessä selvä draaman kaari. Oli tehty revontuliaiheinen seinäkoriste, kirjoitettu yhdessä runo ja juhla käsitti niin laulua ja soittoa kuin tanssia ja sitä runonlausuntaa. Todella hieno juttu, olin aivan vaikuttunut. 

Juhlien päätteeksi oli taas samat piparit ja glögit, mutta pääasia onkin tutustua lasten vanhempiin ja vaihtaa kuulumisia. Normaalisti sitä tulee törmättyä lähinnä aamuisin päiväkodin tuulikaapissa ja samalla olisi todella tärkeää tuntea lapsensa kavereiden vanhemmat. Meidän tapauksessamme kivasti jo tunnetaankin, joten lähinnä meni jutusteluun tuo aika. 

Luonnollisesti annoimme myös muistamisia hoitajille. Esikoisen ryhmän kanssa laitoimme rahamme yhteen ja saimme tulokseksi kunnollisen lahjakortin Stockalle molemmille eskariopettajille. Kuopuksen ryhmän hoitajille puolestaan annoimme miehen kanssa lahjakortit kirjakauppaan. Ja sanallinen kiitoshan se tärkein on, tässä tapauksessa se tuli ihan koko sydämestä. Molemmilla pojilla on ollut onnistunut ja uusia kokemuksia ja elämyksiä täynnä ollut syksy. Kiitos siitä kuuluu omistautuneille hoitajille. Ja vaikka minäkin herkästi sanon pienistä epäkohdista, ovat ne tänä syksynä lopultakin olleet aika pieniä. Suuret linjat ovat toimineet ihan kuten pitääkin ja vielä enemmän.

Loman tarpeessa

Meistä kaikista huomaa ettei joululoma voisi parempaan saumaan tulla. Mies on jatkuvasti flunssainen, esikoinen haluaa vain olla kotona eskaripäivän jälkeen ja minulla on viikkoja kestänyt päänsärky, joka välillä on parempana, välillä huonompana. Koskaan se ei kuitenkaan lopu. Kuopuksen väsymyksen huomaa, kun lapsi ensin aamulla yhdeksään saakka nukuttuaan uuvahti iltapäivällä istualleen sohvalle.

Syksy on ollut taas kerran pitkä ja täynnä isoja asioita. Esikoisella eskari, minulla uusi työ. On ollut harrastukset ja sairasteltu ihan taas omiksi tarpeiksi. Nyt alkaa paukut olla loppu kaikilla ja viimeiset kitupäivät pitäisi vielä kestää. Sitten helpottaa lähes kolmeksi viikoksi eikä me muuta aiota tehdä kuin lomailla, löhöillä ja rentoutua. Isoäidin luona käydään jo ennen joulunpyhiä, heti loman alkajaisiksi. Sen jälkeen olen vähän ajatellut etten vilkaisekaan kalenteriin päin ennen loppiaista. Tämä pimeä synkkä ilma on vienyt viimeisetkin mehut ainakin meikäläisestä. Olen ollut äkäinen ja ärjynyt lapsille enemmän kuin laki sallii. Pinna on tiukilla.

Eilen pimeää torjuttiin leipomalla pipareita.

Neljä työpäivää. Jaksaa jaksaa!

Kaupunkilauantai

Kun eilen oli nukuttu pitkään (herätys vasta klo 7.39 *tähän sarkastista naurua*) ja iltapäivänkin puolella ulkona vaan näytti harmaalta, synkältä ja lannistavan ilottomalta, piti keksiä jotain hauskaa tekemistä. Laitoin pojille vaatteet valmiiksi ja ilmoitin, että nyt lähdetään lapset kaupungille. Mies jäi nukkumaan flunssaansa pois ja me suuntasimme auton kohti keskustaa.

Meillä oli selkeä suunnitelma siitä mitä tehtäisiin ja ihan ensimmäiseksi kävelimme Senaatintorille Tuomaan markkinoille. Kojujen keskeltä löytyikin etsimämme, eli kaunis vanha karuselli ja vaikka jono ensin näytti valtavan pitkältä, kulki se kuitenkin nopeasti eteenpäin.

Kuopus teki taas oman erikoisensa, eli nukahti kriittisellä hetkellä. Aiemmin tätä taitoa on saatu ihastella lentokoneen laskeutuessa, mutta nyt herra vetäisi viiden minuutin tehotorkut ennen kuin herätimme hänet.

Senaatintori oli kaunis ja jopa hivenen jouluinen kaiken mustuuden keskellä. Kyllä se joulumieli vaan valtaa ihmisen päivä päivältä enemmän.

Karusellikyydin jälkeen kävelimme Espaa pitkin takaisinpäin ajatuksenamme käydä ostamassa pari paitaa pojille Stockalta ja kenties syödä siellä siinä samalla. Matkalle osui esikoisen sanoja lainatakseni "hieno kauppa", jonne askeleemme veivät. Jonkin aikaa jouduimme odottamaan myyjän vapautumista, asiakkaita kun riitti näin joulun alla. Onneksi oli matkalta saadut Burger Kingin ilmapallot, joilla vaikka vähän miekkailla. No ei, olivat oikeasti tosi nätisti ja minä tein pienen ostoksen joululahjaksi itselleni.

Sitten vielä Stockalle, josta pojat valitsivat itselleen uudet collegepaidat ja herkuttelivat siihen päälle Hesen hamppareilla ja ranskalaisilla. Ennen kotimatkaa käytiin vielä katsomassa uudemman kerran jouluikkunoita ennen kuin ajettiin katsomaan miten mies kotosalla voi. 

Huipputyypit nämä minun poikani, huippuseuraa! 

Wannabe-dinkit

Päätimme miehen kanssa jatkaa perinnettä, joka alkoi jo häiden jälkeen ja on ollut ainoastaan poikien syntymien aikoihin vähän tauolla. Joululounas Katajanokan Kasinolla, paikassa missä hääjuhlaamme vietettiin, on kiva yhteinen juttu ja osa jouluun laskeutumista. Niinpä me jälleen kerran varasimme pöydän, houkuttelin miehen pitämään etäpäivän ja puolenpäivän aikaan suuntasimme samaan saliin, jossa häitä aikoinaan tanssittiin. 

Mielettömiä herkkuja ja upea miljöö, pyydän pöydän aina nimenomaan yläkerran Kenraalisalista.

Lasi kuoharia kruunasi homman.

Kun jälkkäritkin oli ahdettu vatsan kolosiin, houkuttelin miestä kansssani vielä kaupungille. Meillä oli sopivasti vähän aikaa tuhlattavana ja mitä jos palattaisiin hetkeksi siihen aikaan, kun meitä oli vain kaksi eikä vastuuta, huolia tai arjen paineita lainkaan siinä määrin kuin nykyisin. Leikittäisiin vähän aikaa dinkkejä ja lähdettäisiin shoppailemaan. Tuhlattaisiin johonkin sellaiseen, mitä ei tarvita, mutta mikä olisi tosi ihanaa. Olin todella hämmästynyt, kun mies suostui. Olin ihan pikkuriikkisen ajatellut Espan kulmaputiikkia ja tätä huivia.

Muuten ihan hyvä, mutta ei löydetty parkkipaikkaa mistään keskustan alueelta, jopa Stockan parkki oli arki-iltapäivänä täynnä. Ajettiin sitten hakemaan lapset päiväkodista ja tehtiin ostoksia S-Marketissa.