Suomi 100 - ensi viikolla juhlitaan!

Ensi viikolla maamme merkkivuosi huipentuu ja Suomi täyttää virallisesti sata vuotta. Tätä merkkipaalua juhlitaan turuilla ja toreilla, kuten asiaan kuuluu. Meilläkin on ensi viikolla ohjelmassa kolmet kestit.

Maanantai-ilta kuluu poikien koululla, jossa vietetään satavuotisjuhlia näytelmien, herkuttelun ja yhdessäolon voimin. Juhlia on kaikkinensa seitsemät, jotta kaikki oppilaat vanhempineen ja sisaruksineen saadaan mukaan juhlimaan. Sen jälkeen kokoonnutaan luokkiin yhteiseen itsenäisyyshetkeen. Minä olen järjestänyt esikoisen luokkaan maljannoston Pommacilla, kuopuksen luokan kanssa juhlittiin pikkujouluja jo tällä viikolla ja sulautettiin tämä itsenäisyysjuhlinta tuohon tilaisuuteen. Kaikkea tätä ennen, välissä ja jälkeen juoksen järjestämään, keittämään kahvia ja myymään herkkuja vanhempainyhdistyksen kahvioon. Lupasin myös ensimmäistä kertaa ikinä leipoa pari peltiä mokkapaloja. Toivottakaa onnea.

Tiistaina juhlimme meillä kotona yhdessä ystäväperheen kanssa. Laitamme ykköset ylle ja ruokalistalla on kaikenlaista herkkua juustoista ja oliiveista samppanjaan ja kakkuun. Lapset saavat leikkiä ystäviensä kanssa ja heille toivottavasti jää muisto siitä, että Suomen täyttäessä sata vuotta sitä juhlittiin asiaankuuluvasti. 

Mitä tänne kaikkialle sitten oikein laitetaan päälle, se on mielessäni pyörinyt viime aikoina tiuhaan. Sitten mietin, että onhan niitä mekkoja ja korkokenkiä kaappi täynnä, sen kun valitsen sopivimmat. Tällä hetkellä ajattelin sinivalkoista palloleninkiä ja hopeisia kenkiä maltillisella korolla, jaksaa sitten ravata portaita edestakaisin ja emännöidä meillä kotona. Pikkukundeillekin olen jo kertonut, että tätä juhlitaan sitten ihan ykköset yllä, joten pikkutakit ja juhlakengät on kaivettu kaapeista. 

Entä se varsinainen itsenäisyyspäivä sitten? Meillä kotona on aina juhlittu edeltävänä päivänä, joka sattuu olemaan isäni syntymäpäivä. Tuolloin on järjestetty isot juhlat ja varsinaista päivää vietetty aina rauhallisesti kotosalla. Niin tänäkin vuonna, kun kokoonnumme juhlimaan seitsemänkymppistä isääni, syömme hyvin ja juomme samppanjaa. 

Sanoin myös miehelle juuri eilen, että haluaisin ennen tätä käydä poikien kanssa hautausmaalla, jossa kunniavartiossa sankarihaudoilla seisoo samanikäisiä poikia kuin sotilaat olivat kaatuessaan. Meidän sukumme sankarivainaja lepää monen tunnin matkan päässä, mutta täällä lähempänäkin pääsee nyt näkemään kuinka nuoria, elämänsä alussa olevia poikia sota vei. Harvoin se tulee yhtä lailla näkyväksi ja iholle. Eikä tekisi varmasti huonoa lapsillekaan nähdä, että ei tässä oikeasti ole ikäeroa kuin alle kymmenen vuotta pahimmillaan. Täytyy selvitellä onko tällaista kunniavartiota tuossa lähellä Hietaniemessä.

Miten te juhlitte?