Miniloma Tampereelle

Heti miehen loman alkamisen jälkeen suuntasimme Tampereelle. Särkänniemeen oli tarkoitus vihdoin ja viimein mennä huvittelemaan ja olimme aikeissa jäädä myös hotelliin yöksi niin, että aikaa tuolla huvikeitaassa olisi varmasti riittävästi. Niinpä aamulla herätyksen ja aamiaisen jälkeen suuntasimme auton kohti Tamperetta ja moottoritie vei meidät näppärästi perille. Olimmekin lippuluukulla varttia sen jälkeen, kun paikka aukesi. 

Alun vakavat ilmeet vaihtuivat nopeasti hymyihin. Ensimmäinen päivä kulutettaisiin vain ja ainoastaan laitteissa. Ja kun kuopus epäilyistäni poiketen osoittautui 106 cm pitkäksi, niin mikä oli ollessa. Laitteita oli vaikka muille jakaa! Ja kyllä minäkin sen rannekkeen otin, vaikka en oikeastaan yhtään pidä minkäänlaisista vemputtimista.

Kuopusta ei mistään hinnasta olisi saanut pois niistä laitteista, joihin hän pääsi. Miten pieneltä hän näyttääkään tässä kuvassa! Aluksi piti pitää isän kädestä kiinni, mutta pian jännitys suli riemuun. Ja nämä kolme ottivat kyllä rannekkeistaan kaiken irti käyden esimerkiksi Viikinkilaivassa. Aivan pimeitä!

Minä pysyttelin lasten kanssa vähän miedommat vauhdit antavissa vetkuttimissa. Olimme esikoisen kanssa jonkinlaisessa karusellissa, jossa polkemalla sai lisättyä korkeutta. Lapsi kysyi myötätuntoisesti kyydin alkamisen jälkeen, että mahtaako äiti uskaltaa tulla enää uudestaan karusellin kyytiin. Vaikka kuinka yritin olla pokkana ja esittää, että yhtään ei hirvitä. Mutta tietäväthän nämä, että en pidä korkeista paikoista. 

Ensimmäinen reissupäivämme oli helleaallon ensimmäinen päivä, torstai. Ja oli kuuma, niin kuuma että mikään nestemäärä ei tuntunut riittävältä ja iho kihelmöi aurinkorasvasta huolimatta. Olin rasvannut meidät kaikki viidenkympin kertoimella, mutta siitä huolimatta kuopus on kauniin ruskettunut aivan kuten isänsä. Minä ja esikoiseni puolestaan olimme päivän päätteeksi punaisia ja aurinkoihottumalla. 

Päivän päätteeksi, kuuden tunnin huvittelun jälkeen, päätimme vielä jaksaa jonottaa Tukkijoelle. Tosiasiassa en menisi siihen missään nimessä vapaaehtoisesti, mutta ajattelin etten vain voi jättää menemättä. En halua poikieni ajattelevan, että siinä olisi jotain pelättävää enkä että heidän äitinsä ei uskalla mitään. Niinpä nielin jännitykseni ja istuin tyynesti kyytiin. Ja olihan se hauskaa, vaikka loppulasku hirvittikin ihan urakalla. Että saanko pidettyä sekä itseni penkillä että molemmista lapsista kiinni. Ja kyllä, kastuimme ihanasti, mies ensimmäisenä kokonaan ja minä viimeisenä puoliksi. Kuivimpana säilyi kuopus, joka jotenkin upposi meidän väliimme sopivasti. 

Olimme suosituksesta varanneet yöpymisen hotelli Tammerissa. Ja miten ihana hotelli se onkaan! Niin tunnelmallinen ja kaunis sekä yleisten tilojen osalta että huoneemme kohdalta. Parisängyn lisäksi huoneessa oli vuodesohva, johon mahtui kaksi nukkujaa. Yritys oli kova, että vuodesohvalla yöpyisivät lapsoset, mutta lopulta siinä nukkui mies kera kuopuksen. Olimme siis todella tyytyväisiä hotelliin ja sen sijaintiin puhumattakaan aamiaisesta. Silja Serenaden totaalinen floppi oli vielä tuoreessa muistissa ja Tammerin aamiainen osoitti miten pienillä asioilla tehdään aamiaisesta täydellinen, riittävä ja monipuolinen. Esikoinen oli vaikuttunut, kun häneltä kysyttiin saako tuoda kuumaa kaakaota pöytään. 

Ensimmäisen päivän iltana kävimme leikkimässä Pikkukakkosen puistossa ennen kuin söimme hotelliravintolan terassilla. Erinomaista ruokaa, kaunis miljöö, mutta maailman hitain palvelu. Ja osin töykein myös. No, ehkä heillä oli huono päivä. Mutta lähemmäs kolme tuntia on kyllä melko eeppinen aika yhden perheen kuluttaa pääruokien ja jälkiruokien syömiseen. Tai oikeastaan niiden tilaamisen ja saamisen odotteluun. 

Seuraavaan aamuun herättiin hyvissä ajoin ennen huvipuiston aukeamista. Aamiaisen ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen lähdimme katsastamaan seuraavia osasia alueesta. Olimme sopineet, että toisena päivänä käydään Koiramäellä, Delfinaariossa, Planetaariossa ja Akvaariossa ja laitteisiin mennään sitten, jos aikaa jää. 

Kuumuus oli vielä pahempi kuin edellisenä päivänä. Oli vaikea selittää lapselle miksi lippis pitäisi pitää päässä, kun sen alta vaan norui hikeä ja ipana otti hattua tietysti jatkuvasti pois. Näin kuumaa ei Suomen kesässä minun mielestäni tarvittaisi, sillä kaikki ovat vain tuskaisia. Lisäksi näin helposti kärtsäävän ja aurinkoihottumasta kärsivän lapsen samanlaisena vanhempana voin todeta, että ei ole kivaa tuupata lapseen antihistamiinia ja kortisonia vain sen vuoksi, että aurinko paistaa. Lapsi oli raukka näppylöillä niskasta jalkoihin saakka, vaikka käytössä oli hypoallergeeninen rasva kertoimella 50. Mutta koska sisälläkään ei ihminen voi koko aikaa olla ja pitkähihainen päällä lapsi olisi saanut lämpöhalvauksen, ei auttanut. Ja kyllähän me etelässäkin matkustellaan, minkäpä tälle voi. Jos jokaisen pienen vaivan antaisi rajoittaa elämää ja olemista, saisi istua koko ajan kotona. 

Koiramäki oli oma suosikkini kaikista. Miten hienosti tehty alue, niin Koiramäen maatilan osuus kuin kaupunkikin. Pojista hauskinta oli varmasti Drakkulan linnaan tehty leikkipaikka ja kesäteatterissa katsoimme näytelmän "Elsa, Kille ja Sammon ryöstö". Tuolla sai aikaa kulumaan paljon, kun tutkimme kaikki paikat, pojat lypsivät lehmiä ja laskivat liukumäkeä uunista alas.  

Kaupungissa käytiin Von Guggelböön kahvilassa, tutustuttiin kimnaasiin ja ostettiin lääkkeitä apteekista. 

Meillä oli toiselle päivälle elämysrannekkeet laiterannekkeiden sijaan ja Koiramäen jälkeen lähdimme Delfinaarioon. Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset tuosta, mutta tulipahan käytyä. Planetaariossa katsottiin jokin avaruusesitys ja Akvaarion mies kiersi yhdessä lasten kanssa. Oli meillä aikaa mennä laitteisiinkin ja erityisesti Angry Birds -alueen vekottimet, vanhat autot sekä edelliseltä päivältä tuttu Viikinkilaiva innostivat käymään uudemman kerran. Lopulta lähdimme kuuden aikaan illalla ajelemaan kohti kotia. Auton ilmastointi oli taivas.