Landemeininkiä

Viime viikon maanantaina lähdimme kesäpaikallemme ensimmäistä kertaa niin, että jäisimme sinne useammaksi yöksi. Remontin oli tarkoitus olla valmis, joten tiedossa olisi tiukkaa siivousta, järjestelyä ja organisointia seuraaville päiville. Ja todella, töitä tuli tehtyä. Siivous on kevyt ilmaisu sille kuinka juuriharjojen kanssa kuurasimme talon valmistuneita osia puhtaaksi aikojen saatossa kertyneestä liasta. Kuurasimme, jynssäsimme, vaihdoimme pesuvettä ja kuurasimme vähän lisää. Saimme ensimmäisenä kuntoon keittiön ja siihen perään heti vierashuoneen nukkumapaikaksemme. Ensimmäisenä iltana uni tuli sekunnissa, mutta katkeili tuon tuostakin uuden talon ja uusien äänien herättämänä. Tai ehkä se oli sittenkin se hiljaisuus, johon kaupunkiasujat eivät olleet tottuneet. Aamulla meitä tervehti lehmien ammuminen, kun ovi aukaistiin. 

Ruokailujen osalta menimme tässä vaiheessa hyvin helpolla ja pientä retkimeininkiä oli ilmassa. Uuni pääsi käyttöön nakkien ja ranskalaisten paistossa ja mikrossa lämmitettiin lapsille ruokaa myös. Kertakäyttöastioita ja -haarukoita sekä mukeja käytettiin surutta, sen verran paljon oli muuta hommaa, että tiskaaminen olisi ollut tehtävälistalla viimeisenä. Muuten jääkaappi täytettiin sillä millä kotonakin, eli hedelmillä ja jugurteilla. Kaappiin ostettiin leipää ja samaa kahvia kuin kotonakin juodaan. Söimme salaatteja ja täytettyjä patonkeja ja hyvin maistui. 

Siivoamisen ja huoneiden kalustamisen sekä noin kahdenkymmenen Ikean kassin purkamisen ohella päästiin maalaushommiin. Minä maalasin Ikean jakkaran ja tulevan olohuoneen sohvapöydän sekä wc:n ensimmäiseen kertaan. Mies hoiti sitten vessan toisen maalauskerran, koska tekee huomattavasti tarkempaa ja huolellisempaa jälkeä. Wc:n pintaremppa oli helppo toteuttaa itse ja huonetta ei ole uskoa samaksi, vaikka kaikki ei ole vielä edes valmista. 

Ehdittiin me vähän poimia kukkiakin kaiken urakoinnin välissä, mutta muuten ei oikeasti syömistä lukuun ottamatta paljon istuttu alas. Tehtävälistaa riitti ja aikaa oli kolme-neljä päivää. Ahkeruus kuitenkin palkittiin ja suuri osa hommista on nyt tehty. On kiva mennä talolle seuraavan kerran, kun ei tarvitse muuta kuin pestä parin huoneen lattiat ja kantaa niiden kalusteet paikoilleen.

Keittiön viereisestä vierashuoneesta tuli väliaikainen nukkumapaikka meille kaikille, kun kannoimme kolme runkopatjaa vierekkäin. Miten ihanasti siinä olikin tilaa, kun kotioloissa 160-senttisessä sängyssä nukkuu yleensä kolme henkeä aamuun mennessä. Kolmantena päivänä kaiken raittiin maalaisilman uuvuttama kuopus huitaisi kolmen tunnin päiväunet veljensä häntä varten rakentamassa unipesässä. 

Myös pihalla riitti tekemistä ja paljon jäi vielä odottamaan. Mies urakoi pihaa niitystä takaisin nurmikoksi ja minä jatkoin milloin en haravoinut. Lopulta ruohonleikkuri savutti ennen kuin urakka oli valmis, joten loput jätettiin suosiolla seuraaville kerroille. Roskaa kerättiin taas yksi autollinen, kuusi jätesäkillistä ja rapiat päälle. Onneksi kaatopaikka sijaitsee lähellä eikä jätteen vienti sinne maksa paljon. Nyt talo on vihdoin ja viimein puhdas kaikesta romusta ja roskasta toista vinttiä lukuunottamatta ja vajaan en ajatellut pahemmin mennä, se olkoon miehen aluetta kaikkine laudanpätkineen ja mahdollisesti joskus tarvittavine tavaroineen.

Pihalla kasvaa neljä omenapuuta, joissa kaikissa on reilusti raakileita. Jännittävää odottaa miltä oman pihan omenat maistuvat sitten syksymmällä. 

Myös yllätyksiä löytyy jokaisella käyntikerralla, keskelle pihaa oli ilmestynyt kukkiva ruusupensas. 

Onneksi meillä oli radio ja musiikki siivittämässä hommia ja iltaisin saunan jälkeen oli hyvä ottaa lasillinen jääkylmää valkkaria ja lukea hömppäviihdettä ennen kuin uni vei. Siinä oli sitä tunnelmaa, jota tulevat kesät toivottavasti meille runsain mitoin tarjoavat.