Pari kirja-ja pelisuositusta

Molemmat lapset saivat joululahjaksi mukavasti sekä kirjoja ja dvd-leffoja ja löytyi paketeista kolme lautapeliäkin. Kaikista näistä voin antaa hyvät suositukset.

La Cucaracha -pelissä jahdataan torakkaa keittiössä ja yritetään saada se labyrintista lokeroon, jolloin pelaaja saa pisteen. Erityismaininta tulee lasten mielestä siitä, että liikkuvan torakan voi pudottaa salaa äidin paidankauluksesta sisään ja saada aikaan kiemurtelua. Viime vuoden lastenpeli -palkinnon voittaja Lumottu torni puolestaan esittelee meille reippaan sankarin Robinin, jonka tehtävänä on pelastaa prinsessa tornista. Yksi pelaajista on paha velho, muut toimivat Robinina. Velho on piilottanut tornin avaimet, joista yksi on oikea ja auttaa prinsessan vapauteen. Sitten on vielä Monopoli, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Ostin ensin lasten version pelistä, mutta se oli liian helppo. Niinpä nyt pelataan ihan normaalilla pelillä ja näitä kaikkia kolmea voi pelata koko perhe nelivuotiaasta aikuisiin. 

Tämä peli on meillä lainassa kirjastosta, mutta halusin ottaa sen mukaan suosituksiin. Blitz-pelin idea on yksinkertainen ja tarvitaan vain viisi eriväristä ja erilaista esinettä sekä pakka kortteja. Hyvistä hoksottimista sekä nopeista reflekseistä on hyötyä, sillä tarkoituksena on huomata löytyykö kortista oikeanvärinen ja -muotoinen esine ja napata se käteensä. Mikäli ei löydy, tulee keksiä mikä esine tai väri ei esiinny käännetyssä kortissa ja ehtiä ottaa se käteen ensimmäisenä. Simppeliä, mutta hyvin hauskaa. Lopuksi todettakoon vielä, että olen aina ollut tosi hyvä tällaisissa peleissä. Todellakin ollut, sillä esikoinen voittaa nykyään ihan heittämällä.

Myös dvd-kokoelma karttui monella kivalla elokuvalla. Risto Räppääjät meillä on katsottu varmaan kaksikymmentä kertaa jokainen ja tämä viimeisin, Risto Räppääjä ja liukas Lennart on oiva lisä kokoelmaan. Minun ja mieheni mielestä tämä tosin ei ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi sarjan ensimmäinen ja kolmas elokuva, mutta lapsiin uppoaa kuin häkä. Hiihtolomalla mennään katsomaan elokuviin uusin Risto-elokuva, joka tulee sopivasti ensi-iltaan.

Rio 2 ei lapsia kiinnostanut niin paljon kuin ensimmäinen Rio, mutta Leijonakuningas ja Pinokkio ovat Disneyn klassikkosarjasta varmoja valintoja. Olisin itse halunnut meille Lumikin tai Prinsessa Ruususen, mutta prinsessat ovat kuulemma ihan lällyjä. Sanoo nelivuotias. 

Sitten päästään lemppareihin, eli kirjoihin. Lahja, joka ei meidän perheessämme voi mennä pieleen. Kunnaksen kirjat ovat kaikkien tykkäämiä ja Tatu sekä Patu sekoiluineen aivan ykköskamaa lasten huumorintajuun. Myös Herra Lemu on saanut esikoisen hihittelemään, kun sitä on hänelle iltasaduksi luettu. 

Thierry Lavalin kirjoihin tutustuin aikanaan kuopuksen kummitädin kautta ja niitä on meille kerätty koko sarja, ensin esikoiselle ja sitten kuopukselle. Angry Birds -kirja puolestaan oli kuopuksen erikoistoive joululahjoista kysyttäessä ja Kunnasta sai myös kuopus. Erityisesti nostan esiin Ötökkämaan tarinat, jonka olemme lukeneet jo monta kertaa läpi. Ville Hytösen kirja on täynnä kieli-ilottelua ja sanaleikkejä, kun lukija kuulee pikkuötökkä Ippu Pötökän, Hämämäkämäkin, Kippu Käpäsen tai Läntin ja Likakasan seikkailuista. Huippu!

Lopuksi vielä erityissuositus elokuvien kanssa samassa kuvassa näkyvälle Puluboin ja Ponin kirjalle. Veera Salmen kirjoittamat kirjat ovat valloittaneet lapsilukijoita, mutta minä en jostain syystä ole kirjoista välittänyt. Lapset sen sijaan, erityisesti esikoinen, ovat täysin Puluboin ja Ponin lumoissa, ei vähiten siksi, että eskarissa olivat lukeneet teokset vastikään. Kotona olemme kuunnelleet ensimmäistä osaa äänikirjana ja kuopuskin on päässyt juoneen mukaan. Ei siis muuta kuin varaamaan lippuja Kansallisteatterin uutuusnäytelmään Puluboin ja Ponin teatteri. Onneksi näytökset jatkuvat toukokuulle saakka, sillä toivoisin pääseväni mukaan ihan kahden jalan taktiikalla. Menemme kahden viikon kuluttua katsomaan Kaupunginteatterin Peppiä ja Puluboi voisi olla ohjelmassa sitten loppukeväästä. Että telve ja moljens vaan!