Kuka enää muistaa pyhäinpäivää kaiken halloween-vouhotuksen keskellä? Alkujaan pyhäinmiestenpäivä on kuitenkin sitä meidän kulttuuriimme kuuluvaa perinnettä siinä missä halloween on tullut merten takaa. Ei sillä, en minä mitenkään ohjelmallisesti vastusta halloweenin juhlimista, mutta en pidä kaikesta siihen liittyvästä krääsästä ja materialismista. Se on pyhäinpäivän hiljaisuuden ja hiljentymisen vastakohta. Mutta kulttuuri muuttuu ja uusia tapoja omaksutaan. Niinpä meilläkin laitettiin lapsille naamiaispuvut päälle perjantain päiväkotijuhlaan ja koristeltiin ystävien illanistujaisten pöytä parilla poikien leluhämähäkillä.
Meillä tosiaan viime perjantai keskittyi kovasti halloweenin juhlintaan, tosin päivän alkuperäisestä ja oikeasta päivämäärästä myöhässä. Lapset juhlivat ensin päiväkodissa naamiaisten merkeissä ja lähtivät sitten yökylään isovanhemmilleen. Me miehen kanssa emännöimme ja isännöimme aikuisten juhlia kotonamme. Tässä pienet Hämis ja Teräsmies valmiina lähtöön:
Myös juhlat onnistuivat hyvin, vaikka minä tulinkin päivän aikana uudelleen kipeäksi ja päädyin nukkumaan jo puoliltaöin.
Lauantaina oli sitten pyhäinpäivän vuoro, kun veimme kynttilöitä haudoille ja juttelimme esikoisen kanssa päivän merkityksestä ja siitä miksi tätä pyhää vietetään. Myös parvekkeen kynttilälyhdyt syttyivät ensimmäistä kertaa tälle syksylle.
Ja nyt on sitten aika laskeutua odottamaan joulua. Eilen korkkasin glögikauden ja asettelin ensimmäisen uuden joulukoristehankinnan pöydälle marraskuuta ilahduttamaan. Piipahdin lääkärikäynnin yhteydessä White on Whitessa ja käytin lahjakorttini ihanuuksiin.
Toisessa purkissa on kuvioina tähtiä, toisessa tekstiä. Molempia voi käyttää kynttilälyhtyinä tai vaikkapa karkkien tai joulupipareiden säilytykseen. Tarjotin antaa ryhtiä ja tekee purkeista asetelman.
Niin, olen tosiaan sairauslomalla koko tämän viikon. Toissaviikkoinen flunssa äityi jälkitaudeiksi ja nyt lääkitään niin korva- kuin keuhkoputkentulehdusta tuhdeilla tropeilla. Aion todella vain levätä koko viikon, sillä tämä sairastelu alkaa jo riittää. Epäilen myös, että en malttanut olla aloillani tarpeeksi flunssan kanssa enkä levännyt riittävästi. Tässä lopputulos. Onneksi on sitä glögiä ja pino hyviä kirjoja yöpöydällä.
Kyllä näillä eväillä toivutaan!
Moikka! Pitkästä aikaa ehdin jättämään viestiä, vaikka aina uudet postukset luenkin. Mä olen jälleen samoilla linjoilla kanssasi halloweenin vietosta ja arvostan enemmän pyhäinmiestenpäivän tarkoitusperää. Itse asiassa, meillä oli muutamia vuosia sitten vieraita amerikasta pyhäinmiestenpäivänä ja vietimme sitä heidän toiveestaan suomalaisittain. He olivat hyvin liikuttuneita ja vaikuttuneita hartaasta tunnelmasta ja hautausmaalla avautuneesta näkymästä. Tänä vuonna me askartelimme poikien kanssa kurpitsalyhdyt ja niistäkin yritettiin tehdä ennemminkin iloisia kuin pelottavia. Sen enempää en avannut pojille juhlien merkitystä, teki vielä liian kipeää. Kävin yksin hautausmaalla ja oli se taas raskas retki, huh. Noh, nyt alkaa se joulun odotus ja täällä selaillaan jo innolla postin tuomia lelulehtiä...
VastaaPoistaMä en ymmärrä miten mä aina onnistun missaamaan tuon WoW:n, vaikka se olis just mun juttuni. Ehkä meidän pitää sopia seuraaat treffit sinne ja nytkin olet löytänyt kauniita juttuja.
Paljon kuumaa juomaa, lukemattomia kirjansivuja ja pikaista paranemista!
fusi
Mennään ehdottomasti ensi kerralla tuonne White on Whiteen ihastelemaan. Täällä on pari kirjaa jo luettu ja antibioottikuuri loppuu tänään, olen levännyt koko viikon. Kyllä se tästä taas elämä voittaa!
PoistaPikaista paranemista! Pöydälläsi näyttää olevan taivaslaulu. Niiin mielenkiintoinen kirja, että en malttanut sitä laskea kädestä :)
VastaaPoistaHeppu
Täällä kävi samoin, luin Taivaslaulun yhden päivän aikana. Ei vain voinut lopettaa, hyvä kirja!
PoistaAivan mahtavia leivonnaisia!
VastaaPoistaJa yhdestäkään en voi ottaa kunniaa itselleni. :D Muffinssit ovat ystävän leipomia ja kakusta vastasi Krulla's.
PoistaItsekin olen pidättäytynyt tähän asti Halloweeninm viettämisestä, mutta tänä vuonna koristelimme kotia teemaan liittyvin koristein ja leivoimme lasten kanssa haamumuffinsseja ja silmäsuklaita. Kerroin lapsille, mikä on Suomessa päivän perinteinen tarkoitus eli muistelimme niitä henkilöitä, joita ei enää ole.
VastaaPoistaMeillä on jo jouluvalot parvekkeella - ei tätä syksyn pimeyttä ja ankeutta muuten kestä - nyt tarvitaan kaikki valo ja kaikki kynttilät valoa ja lämpöä tuomaan!
Mä en ole vielä keksinyt miten saisi valot fiksusti parvekkeelle, joten olen pitäytynyt lyhdyissä ja kynttilöissä. Kunhan on valoa, se on pääasia tässä marraskuun keskellä!
Poista