Daddy Dearest

Vähän ennen kahdeksaa totesin mahdottomaksi pidätellä kahta pientä innostunutta poikaa. Ei siis muuta kuin kahvia tulemaan, aamiainen pöytään ja päiväkodissa tehdyt kortit mukaan ja isää herättämään. Pojat olivat varmoja, että minun paketistani paljastuisi isälle uusi tietokone. Olihan esikoinen kirjoittanut isänpäiväkorttiinsa, että "paljon suukkoja isille. Isi tykkää tietokoneesta ja puhelimista. Niistä se tykkää." True.

Kuorista paljastui hirmuisen hienoja askarteluja. Esikoisen kortti vasemmalla, kuopuksen piirtämä kravattikaulainen isä oikealla. Myös kuopus oli kertonut korttiin isästään. "Isi tykkää keltasesta. Isi tykkää ruoasta. Me pelattiin isin kanssa, mä voitin, mun pupu voitti. En haluu enää kertoa.." 

Kuopus oli askarrelut myös hienon kravatin isälleen.

Mitä sieltä paljastuu?

Kuopusta jännitti, esikoinen haki oma-aloitteisesti sakset, että päästiin avaamaan pakettia.

Nespresso Lattissima+ on odotellut varastokopissa Hulluista Päivistä saakka. Mukana tuli myös testiin jokaista saatavilla olevaa makua. Kahvikone oli miehen toive, jonka hän esitti myös jouluksi. Ehdin kuitenkin edelle.

<3

Iltapäivällä lähdimme syömään vanhempieni luokse ja herkuttelimme kalalla sekä Sacher-kakulla viinin ja samppanjan kera. Ukki sai lahjaksi kesäisellä Saksan-matkalla otetun valokuvan itsestään pienten poikien kanssa ja minä pengoin hieman lisää vanhoja kirjoja äitini varastoista mukaani. Illalla aloitettiin jo poikien kanssa uusi iltasatu, Uppo-nalle nimittäin. Esikoinen myös rohkaistui esittelemään lukutaitoaan myös isoäidilleen, joka oli ihan fiiliksissä ja hämmästynyt siitä, että lapsi ei edes tavaa, vaan lukee suoraan. Hän vanhana opettajana kehotti pitämään huolen siitä, että myös tavaaminen luonnnistuu ja muistuu mieleen, on kuulemma tärkeää oikeinkirjoituksen oppimisen kannalta. Me lueskelemmekin lapsen kanssa minun vanhaa aapistani, koska se on esikoista hauska. Siinä on tavut, "su-si ui" ja sitä rataa. "Ar-mi on so-ma mor-si-an."

Kysyin myös pitääkö huolestua, jos lapsi joskus arvaa sanan lopun sen sijaan, että jaksaisi lukea loppuun asti tai kaksikirjaimisissa sanoissa kirjaimet vaihtavat paikkaa. Entäpä kirjoittaminen, korjaanko, jos sanoista puuttuu joitakin kirjaimia, esimerkiksi lapsen kirjoittaessa sukunimeään yhdellä s-kirjaimella kahden sijasta. Äiti katsoi hetken, kielsi ehdottomasti korjaamasta ja sanoi, että yleensä toisella luokalla olevilta eivät enää sanojen kirjaimet vaihda paikkaa. Että kuinka vanha lapseni olikaan? Point taken.