Mauritius - paratiisi maan päällä

Kun on lentänyt puoli vuorokautta, vaihtanut konetta ensin Pariisissa ja sen jälkeen ylittänyt ilmassa Afrikan, ei ole parempaa näkyä kuin tuo ylimmässä kuvassa miehen takana aukeava maisema. Paratiisi maan päällä, sitä Mauritius todella on. Me valitsimme sen häämatkakohteeksemme ja vietimme saarella kaksitoista kokonaista päivää. Oli ihanaa, voin sanoa. Lähtisin takaisin koska tahansa, tosin tässä elämäntilanteessa on odotettava poikien kasvamista. Mutta ehkä joskus taas. 

Hotellit saarella ovat sijoittuneet hyvin tasaisesti pitkin rantoja ja eri puolilla on omat valttinsa. Itäpuolella pääsee näkemään auringonnousut, länsipuolella taas sen laskun. Itäpuoli on myös yleisesti tuulisempi ja vilvoittaa kuumana polttavaa aurinkoa. Me valitsimme hotellin saaren itäpuolelta ihan sen vuoksi, että ihastuimme juuri tähän kyseiseen hotelliin. Belle Mare Plage on viiden tähden täydellinen resort, joka on erityisesti golffareiden suosiossa kahden kenttänsä vuoksi. Paljon näkyi myös perheitä pariskuntien ohella. Lisäksi häämatkalaiset saivat tuntuvan alennuksen yöpymisestä ja halusimme toki käyttää sen hyväksi, sen verran hintavaa matkustaminen Mauritiukselle on.

Tässä ihan tavallinen perushuoneemme, oikein tilava ja viihtyisä. Se myös siivottiin kahdesti päivässä.

Hotellin puolesta huoneeseen toimitettiin samppanjaa, hanhenmaksaa ja kukka-asetelmia.

Arkkitehtuuri kaikkialla hotellissa on todella kaunista. Mutta todellisuus hotellin porttien ulkopuolella luonnollisesti täysin eroavaa siitä, mitä turisteille näytetään. Me olimme täysin hotellin palveluiden varassa, emme lähteneet edes vettä ostamaan läheisestä kylästä. Mutta kontrasti on suuri, se on tuolla hyvä muistaa. Ihmiset tienaavat vähän ja hotellit ovat suuria työllistäjiä. Palvelu olikin aivan ensiluokkaista, hotelli tahrattoman puhdas kaikkialta ja ilmassa leijui ihana vaniljansekoitteinen kukkaistuoksu, jonka saan yhä vielä muistona mieleeni.

Hotellin aula:

Ja kylä lähellä hotellialuetta:

Paratiisirannat löytyvät Mauritiukselta. Turkoosi vesi ja valkoinen hiekka, siinä ne olivat silmiemme edessä. Ranta hotellillamme oli ruopattu hyvin uimiseen sopivaksi, mutta toisissa paikoissa suositellaan uimakenkiä meduusoiden yms. välttämiseksi. Aallot olivat välillä hyvin voimakkaita ja pari kertaa teki tiukkaa päästä vedestä ylös. Tunsin olevani valkoinen valas, kun aalto vei mennessään hiekan jalkojen alta. Meidän hotellimme ranta oli yksityinen, muutama kaupustelija siellä näkyi.

Uima-allasalueita ja baareja riitti, samaten ravintoloita. Yleisesti ottaen hintataso hotellialueilla on korkea, mutta muitakaan ruokapaikkoja ei ole. Puolihoito on yleinen ja hyvä valinta.

Tätä lippua heiluttamalla ei tarvinnut nousta aurinkotuolista, vaan henkilökunta tuli ottamaan ruoka- ja juomatilauksen rannalle. Kerran kokeiltiin, oli jotenkin noloa. Tuli vahvasti fiilis länsimaisesta rikkaasta turistista, ei miellyttävä sellainen. Ehkä joku toinen olisi ajatellut eri tavalla ja onhan tämä myös tottumiskysymys. Joka tapauksessa kävelin mielelläni lounaan perässä siihen viereiseen kahvilaan.

Me olimme matkalla syyskuun puolessa välissä. Sää tuolloin oli kaunis ja aurinkoinen, mutta ei yhtään liian kuuma. Ilma oli miellyttävä ja tuuli viilensi sopivasti, lämpötila pysytteli n. 25 asteessa molemmat viikot. Ihan viimeisinä päivinä saimme muutaman sadekuuron, mutta ne olivat nopeasti ohitse. Menisin uudelleenkin juuri tähän samaan aikaan.

Tätä me teimme. Luimme parvekkeella, uima-altaalla tai rannalla. Varaukseemme kuului puolihoito ja söimme runsaan aamiaisen ja illallisen hotellin buffassa. Lounasta söimme jossakin hotellin lukuisista ravintoloista, annokset vaihtelivat hummerista ranskalaisiin tai salaattiin. Iltapäivällä kokki paistoi lettuja uima-altaan kupeessa ja täytteitä niihin oli saatavilla vaikka kuinka. En kehdannut yhdelläkään kertaa syödä niin monta kuin olisin oikeasti halunnut! Kirjoja olin pakannut mukaan yhden per päivä.

Tässä jälkkäribuffet illallisella. Ruokaa riitti jokaisesta maailmankolkasta ja se oli erittäin hyvää. Juomat sen sijaan olivat kalliita, sillä esimerkiksi viinit pitää tuoda saarelle. Tarjoilijoita buffetissa pyöri niin paljon, että joku kantoi aina lautasen pöytään, ei tarvinnut itse vaivautua. Tässäkin oli totuttelemista.

Yhtenä päivänä lähdimme taksilla pohjoiseen saaren pääkaupunkiin ja vietimme pari tuntia Gaudan Waterfront -ostoskeskuksessa. Oli kiva nähdä vähän kaupunkia ja tehdä muutama ostos. Toimme taulun mukanamme matkalta muistoksi. Taksi oli suhteellisen edullinen ja sen olisi saanut vaikkapa koko päiväksi, jos olisi halunnut nähdä erilaisia nähtävyyksiä.

Viimeisenä iltana meillä oli hotellin tarjoama illallinen. Kaikki oli viimeisen päälle ja ruoka erinomaista. 

Kenelle suosittelen Mauritiusta matkakohteeksi? Oikeastaan ihan kaikille pariskunnista perheisiin. Erityisen paikallaan se on rentoutumisen tarpeessa olevalle ja luksusta etsivälle. Nähtävyyksiä saarelta toki löytyy ja muutama isompi kaupunki myös, mutta ne on yhden päivän reissulla nähty. Aktiivilomailijan paikka se ei ehkä myöskään ole, vaikka hotellit erilaisia aktiviteetteja järjestävätkin. Tylsää saattaa silti tulla, jos on tottunut puuhaamaan kovasti. Me kävimme kävelemässä rantaa pitkin ja yhtenä päivänä menimme lasipohjaveneellä katsomaan koralleja. Muistaakseni yhteen kuvaan tallentui Nemo, mutta en löytänyt sitä nyt.

Tällaiselle tavalliselle tallaajalle Mauritius once in a lifetime -elämys ja häämatkalle juuri sopiva kohde. Sen täydellisemmin en ole ikinä rentoutunut kuin niiden 12 päivän aikana, jotka resortissa vietimme tehden ei oikeastaan yhtään mitään. Ehkä palaamme joskus takaisin, tosin myös häämatkakohdepohdinnoissa kakkossijalle jäänyt Malediivit olisi kiva kokea. Pidetään siis peukkuja, että saaret pysyvät pinnalla niin pitkään, että me sinne ehdimme!