No more Pampers

Jos esikoinen oppii uusia taitoja, oppii niitä myös kaksivuotias kuopus. Seisoin viimeisimmällä kauppareissulla tovin vaippahyllyn edessä miettimässä, että ei enää. Ei enää yhtä ainutta vaippapakettia tähän talouteen, ei niiden vaihtamista tai mukana kantamista. Sillä kuopus on nyt täysin kuiva.

Keväällä jo kirjoitin, kuinka ipanan yövaippa alkoi olla aamuisin kuiva ja kuinka se pottaili päiväkodissa. No, tätä seurasi aivan totaalinen pottalakko niin kotona kuin hoidossakin ja asia laitettin hautumaan. Koska vaipat pysyivät kuitenkin yön jäljiltä kuivina ja lapsen pidätyskyky oli siten kypsynyt, päätimme miehen kanssa tehdä saman kuin aikanaan esikoisen ollessa 2,5-vuotias ja pidätyskykyinen. Kesäloman alkaessa vaipat pois, matot rullalle ja potta keskelle lattiaa. Paljon muistuttelua ja potalle viemistä, kasa uusia hienoja kalsareita ja karkkipalkinto jokaisesta onnistuneesta suorituksesta. Toki myös isoveljelle, joka jaksoi ensimmäisinä päivinä ahkerasti kysellä pienemmältä, että mahtaisiko tämä haluta potalle. Juhannussunnuntaina aloitettiin.

Oma hermo kesti sellaiset viisi tuntia. Ensimmäisen päivän iltana oli aivan epätoivon partaalla, sillä lapsi pissaili miten ja minne sattuu, kalsareihin kuusi kertaa ja potalle kerran. Siitä kerrasta sitten iloittiinkin kaikkien muiden edestä ja tsempattiin ja rohkaistiin lasta. Koska näissä hommissa omaa turhautumista ei parane näyttää, päädyin kirjoittamaan Facebookin kautta avunpyyntöjä kavereille pinnan pidentämiseksi. 

Seuraavana päivänä luku kääntyi ympäri ja kalsareista kastuivat yhdet. Yöllä se oli riisunut itse vaippansa pois ja nukkunut ilman sitä. Kolmannesta päivästä eteenpäin ipana huusi itse, kun on hätä, meni potalle ja teki hommat. Molemmat hädät. Yöllä ei enää käytetty vaippaa. Viikon lopussa käytiin jo lääkärillä ja kaupassa ja seuraavalla viikolla lennettiin matkalle. Koneeseen laitoin varuiksi vaipan, mutta ei lapsi sinne mitään tehnyt, vaan pyysi päästä vessaan. 

Osuimme siis aikamoiseen herkkyyskauteen ja lapsi todellakin oli valmis jättämään vaipat pois. En vain meinaa uskoa sitä, että lapsi todella kyllä pyytää päästä vessaan ja tekee tarpeensa sinne. Kun palasimme Muumimaailmasta täysin kuivan vaipan kanssa, päätin lopulta luottaa ja heittää muutaman jäljelle jääneen vaipan roskiin. 

Ihan samanikäisiä olivat molemmat pojat, kun eivät enää tarvinneet vaippoja. 2,5 vuotta on meillä ollut joku maaginen ikä tähän asiaan, jota ei kiirehtiä voi. Mutta voi pojat, että olen iloinen vaipparumban loppumisesta. Viimeinenkin jäänne vauva-ajasta on nyt mennyttä ja tätä kyseistä en jää haikailemaan. 

Montaa muuta taidan ehkä kuitenkin jäädä.