tiistai 16. heinäkuuta 2013

Lasten kanssa matkalla


Ajattelin kirjoitella muutaman sanan matkustamisesta lasten kanssa tuon yleisemmän matkapostauksen lisäksi. Aihe on meille tuttu ja molemmat pojat ovat aloittaneet reissaamisen heti vauvaiässä. Viisivuotiaalle matkoja on kertynyt jo toiselle mantereelle saakka, kuopus ei vielä ole päässyt niin pitkälle mukaan. Kaikki aikanaan.



Itse painotan lasten kanssa matkustamisessa oikean asenteen tärkeyttä. Mikään ei ole mahdotonta, kaikenlaista voi sattua, mutta sellaista se on. Kaikenlaiseen kannattaa varautua, mutta ei hysteerisesti. Muuten huomaat raahaavasi mukanasi paljon turhaa tavaraa, kun kerran varauduttiin. Olen aivan ehdottomasti koko perheen matkustelun kannalla, kunhan muistaa ettei yhteinen loma voi olla samanlainen kuin kahdestaan vietetty. Mutta ei sen tarvitsekaan, yhdessä saa kaikesta eniten irti! Ja lapset muistelevat lomakokemuksia ja -elämyksiä vielä pitkään, onhan se heillekin ihanaa päästä arkisista ympyröistä pois.

Kaksi- ja viisivuotiaiden matkustajien kanssa reissaaminen on erilaista kuin vauvojen kanssa. Nyt molemmilla on oma reppunsa, jonne pakataan mukaan tulevat lelut ja kirjat (myös tehtäväkirjat ja värityskirjat) unikavereita unohtamatta. Sen verran voi tavaraa ottaa kun jaksaa itse kantaa. Minulla on lentokoneen käsimatkatavaroissa mukana varavaatekerta molemmille (tämä unohtui esikoiselta viime matkalla ja raukka joutui istumaan pari tuntia märissä housuissa appelsiinimehun kaaduttua syliin), puhdistuspyyhkeitä ja pientä syötävää, esimerkiksi rusinoita. Vauva-aikana tähän lisättiin vielä varavaipat, maitoallergisen vauvan korvikejauheet ja tuttipullo sekä tutteja esikoiselle. Lisäksi otan aina kaikkien lääkkeet käsimatkatavaroihin mukaan. Neverfull on aika hyvä valinta, on sitä tavaraa sen verran kuitenkin.


Lentokoneessa saa hyvin aikaa kulutettua ihan vaan kaiken ympäröivän ihmettelyyn, ruokailuun ja pariin vessareissuun. Sen jälkeen luetaan kirjoja, tehdään puuhatehtäviä tai pelataan vähän iPadilla. Minulla on periaatteena, että käytävää ei ravata edestakaisin, joten kuopus ei viime matkalla edes päässyt vessareissua lukuun ottamatta pois penkiltään. Inhoan myös kaikenlaista sekoilua ja häröilyä ympäriinsä, esimerkkinä edessämme istuneet ja meidän puolellamme penkkien yli ja välistä roikkuneet lapset. Meidän tyypit ovat oppineet alusta saakka, että koneessa istutaan ja vyöt pidetään kiinni. Eivät ole raukat saaneet vaihtoehtoa! Sivumennen sanoen on vielä todettava, että vauvan kanssa lentäminen on huomattavasti helpompaa kuin vikkelän parivuotiaan. Sitten se alkaa taas helpottaa ja viihdyttämisen määrä vähenee roimasti. Minäkin lueskelin mennen tullen kirjaa ja lehtiä, vaikka kumpikaan lapsista ei nukkunut koneessa.



Oli kyseessä sitten kaupunki- tai rantaloma, kannattaa miettiä kaikkien perheenjäsenten toiveita ja tarpeita. Omat lapsemme ovat olleet aina tyytyväisiä kaupunkilomailijoita, kunhan säännöllisin välein on poikettu kahvilaan ja välillä on saanut juoksennella tai leikkiä kohdalle osuneessa puistossa. Olen sitä mieltä, että lasten ei tarvitse sopeutua täysin aikuisten tapaan lomailla eikä aikuisten hypätä lasten pillin mukaan viihdyttämässä jatkuvalla syötöllä. Lämpimässä kun nyt oltiin, oli uima-allas ehdoton ykkösjuttu molemmille lapsille. He jaksoivat uida viisi päivää pahemmin taukoja pitämättä, kerran kävivät hotellin lastenklubilla ja kerran puistossa kiipeilemässä ja keinumassa. Mihinkään ohjattuun toimintaan heillä ei ole kiinnostusta, me vain uimme, söimme lounasta, nukuimme päiväunet ja uimme jälleen. 



Erittäin tärkeäksi meille ovat osoittautuneet pienet ja kevyet matkarattaat. Ne olivat tälläkin matkalla mukana. Vaatteita pakkaan yhden vaatekerran per päivä ja muutaman varapaidan vielä päälle. 


Suosittelen lämpimästi huoneistoja, joissa on oma keittiö ja mahdollisuus esimerkiksi puuron tekemiseen lapsille. Sillä meilläkin tankattiin kuopusta aina iltapäivisin. Kaupunkilomilla nuo tietysti ovat harvemmassa, mutta vedenkeitin yleensä löytyy ja kotoa kannattaa ottaa mukaan tiskiharja ja pieni pullo astianpesuainetta esimerkiksi tuttipullojen tiskaamista varten. Samaten vaatteiden peseminen hoituu pesujauhepussien avulla lavuaarissa tai ammeessa. Parvekkeella voi sitten istuskella iltaisin lasten mentyä nukkumaan. 



Jätskitaukojen merkitystä ei voi aliarvioida ja huonehintaan kuuluva aamiainen säästää sekä nälkäkiukulta aamiaispaikan etsinnän aikana että aamiaisen valmistamiselta huoneessa.



Dubrovnikin vanhassa kaupungissa eteen tupsahti leikkipuisto, joten ennen syömistä vanhempien valitsemassa ravintolassa käytiin keinumassa.


Kaupunkilomilla varustus on yleensä kevyempi kuin rantakohteeseen matkustettaessa. Meilläkin laukku täyttyi kellukkeista, uimarenkaasta, erilaisista aurinkohatuista ja uv-puvuista, joita jatkuvan uimisen vuoksi kannatti olla useampia mukana. Hyvät aurinkolasit ovat tietysti tärkeät ja rasvaa kuluu. Kerran otin kaupunkilomalle mukaan puurotetroja ja ruokapurkkeja esikoiselle ja täytin laukkuun tulleen tyhjän tilan takaisin tullessa ostoksilla. Oli erittäin näppärää, kun lapsen saattoi syöttää puiston penkillä nälän iskiessä ja jatkaa sitten kävelyä. Nämä eivät ole olleet turhan nirsoja ruokailijoita, helppoja lapsia kun ovat molemmat olleet. Pilttipurkit maistuivat ihan kylminä vaan.



Matkaan kannattaa lähteä, jos kaikki siitä nauttivat. Joku sanoi minulle kerran, että sehän on vain lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa, joten vielä kerran painotan asenteen tärkeyttä. Se voi olla sitä, tai vaihtoehtoisesti ihana irtiotto koko perheelle. Kuten kuopuksen naamasta näkee, meillä matkoista nauttivat kaikki pienintä myöten!




8 kommenttia:

  1. Loistava kirjoitus ja olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Olen reissannut lasten kanssa vauvaiästä lähtien ja nimenomaan se on asenne mikä ratkaisee :)

    Meillä lapset pitävät kaupunkilomia jopa
    parempina kuin rantalomia - ja itseäni aina raivostuttaa nämä vanhemmat, joiden mielestä lasta ei voi lainkaan viedä kaupunkilomalle ja jos vie niin lapsi ei ainakaan nauti siitä.
    Meillä on kierretty museoita riemulla (taas se asenne ja pieni ennakkovalmistelu), samoin nähtävyyksiä.

    Ja koneessa tosiaan istutaan omalla penkillä, siihen on hyvä oppia alusta asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupunkilomilla on ihan yhtä mukavaa kuin rannallakin, jopa mukavampaa. Esikoinen oli kanssamme Washingtonissa viisi päivää viime marraskuussa ja se oli lapsellekin ikimuistoinen reissu museoineen ja nähtävyyksineen. Hyvin viihtyi ja istui koneissa omalla penkillään. ;)

      Poista
  2. Todella samoilla linjoilla kaiken kirjoittamasi suhteen! Tosi hauska lukea teidän kokemuksista ja menosta varsinkin nyt kun meilläkin on poikakaksikko samalla ikäerolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En huomannutkaan, että teillä on pojilla sama kolmen vuoden ikäero kuin täällä, hauskaa! Ja aivan ehdottomasti kahden kanssa voi mennä ja tehdä kaikenlaista hauskaa matkustusta.

      Poista
  3. Samaa mieltä joka kohdasta.
    Sinänsä samassakin perheessä lapset voivat olla keskenään tosi erilaisia, joka sinänsä tuo lisähaastetta reissutilanteessa. Toinen lapsi voi viihtyä pitkiä aikoja paikallaan nököttävissä leikeissä, toinen taas tarvitsee paljon enemmän fyysistä aktiviteettia. Tai joku lapsista voi olla hyvin tiukasti rutiinihinsa kiintynyt. Ei syö, juo ja nuku reissussa.
    Mutta täytyy sanoa, että itse voisin lähteä tältä seisomalta neljän mussukkani kanssa vaikka sitten Dubrovnikiin. Kyllä reissussa pärjää :) Ehkäpä siihen vaikuttaa myös se, ettei elä arkenakaan kovin tiukasti rutiineiden ympärillä, niin lapset sopeutuvat erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin helpommin. Vai meneekö se sittenkin niin, etteivät sopeutuvat lapset vaadi arjessakaan tiukkoja rutiineja? Kumpi oli muna, kumpi kana?
    Ja kyllä, lentokoneessa istutaan vöissä paikallaan, ihan kuin autossakin. :)

    Kyllä nuo sinun pojat ovatkin suloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloisia kuin mitkä ja toisinaan aivan järjettömän raivostuttavia, mutta niin kai kaikki lapset! Ja totta puhut, samaan perheeseen mahtuu hyvinkin erilaisia persoonia ja temperamentiltaan erilaisia lapsia. Meillä on arka ja herkkä esikoinen ja tulisen temperamentin omaava kuopus, mutta molemmat lienevät tottuneen meidän perheen tapaan olla ja toimia. Toinen ei vaadi enempää puistoilua kuin toinen jne. Minäkin haluaisin tietää kumpi oli ensin, sopeutuvat lapset vai rennommat rutiinit. Meillä joka tapauksessa taitaa olla molemmat. :)

      Poista
  4. Kiva kuulla, että on muitakin, jotka eivät salli koneen käytävällä ravaamista! Meilläkin 2- ja 5-vuotiaat istuvat paikoillaan koko lennon ajan vyöt päällä, vaikka muuten ovatkin todella kovia menijöitä.

    Me ollaan tänä vuonna alettu kokeilla hotellien ja apartementoksien sijaan yksityiseltä nettipalvelun kautta vuokrattavia asuntoja kaupunkilomillamme ja pelkästään hyviä kokemuksia on takana. Tänä vuonna ollaan oleiltu viikko Comojärvellä, muutama päivä Sveitsissä, muutama päivä Keski-Ranskassa ja viikonloppu Frankfurtissa, vielä on edessä muutama päivä Pariisissa. Kaikki ovat olleet kolmioita kohtuukokoisella keittiöllä, hiljaisia (mä heräilen helposti hotellien ääniin) ja tilavia. Suosittelen!

    Meillä kaupunkilomien onnistumisen edellytys leikkipuistot. Lapsemme ovat todella liikunnallisia ja jaksavat kävellä kilometritolkulla, kunhan vaan pääsevät välillä leikkimään. Ja uusi puisto on aina uusi puisto. Museokäynnit ajoitamme vielä enimmäkseen kaksveen päiväuniaikaan, mutta kohta tulee kolme vuotta lasiin ja uhman luulisi helpottavan ja museokäyntien helpottavan. Luonnontieteelliset museot ja lapsille vähänkin suunnatut tiedemuseot toki kuuluvat koko perheen ohjelmaan nytkin.

    :) Nonni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän itse tärkeänä sitä, että koneessa ei ravata päättömästi edestakaisin ja pojat ovat oppineet siihen alusta saakka. Kauhistus olisi se, että ravaisin kaksivuotiaan perässä käytävää kotoa Kanarialle, kun se ei kerran pois päästyään enää suostuisi istumaan penkillä. :P Ja kiitos asuntovinkistä, tuo olisi aivan erinomainen vaihtoehto kaupunkilomaa ajatellen. Olen pikkaisen pyöritellyt mielessäni Pariisia ensi vuodelle, esikoinen nimittäin haluaisi nähdä Mona Lisan ja "sen ison joen siellä keskellä kaupunkia". :D Leikkipuistot ovat pelastus, siellä saa juosta pahimmat höyryt ulos ja taas jaksaa jatkaa reissua. Paljon on onneksi myös sellaisia museoita, joissa viihtyy koko perhe.

      Poista