perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naistenpäivän kirjavinkit

Blogin nimeen sopivasti vinkkaan ensimmäisenä yhden kaikkien aikojen suosikkikirjailijani, Virginia Woolfin klassikkoteoksesta lähes sadan vuoden takaa. A Room of One's Own, suomennettuna nimeltään Oma huone, on yllättävän ajankohtainen ollakseen kirjoitettu kauan sitten toisenlaisessa yhteiskunnassa. Teema ja aihepiiri kestävät aikaa ja niitä voisi hyvin laajentaa koskemaan ihmisyyttä yleisemminkin. Sillä ihan jokainen tarvitsee oman huoneen, ei vain jokainen nainen. Feministisen kirjallisuudentutkimuksen klassikko ja hieno teksti kirjoittamisen aineellisista ehdoista. 

Woolfin oma elämä ei ollut onnellista, mutta teoksia on säilynyt jälkipolville useampia. Toinen suosikkini kasvaa kertomukseksi valinnoista, todellisuuden ja menneen suhteesta ja siitä mitä onnellisuuteen tarvitaan. Woolfin hieno romaani Mrs Dalloway on antanut säkeensä tämän blogin banneriin ja toimi inspiraationa nykykirjailija Michael Cunninghamille, joka käytti sitä kirjoittaessaan omaa bestselleriään The Hours (Tunnit). 

Leffavuokraamosta löytyy elokuva Tunnit.

Iris Murdochin The Bell (Kello) oli ensimmäisiä opiskeluaikoina lukemiani teoksia ja löytyy nykyään pysyvästi omasta hyllystäni. Teoksen päähenkilö Dora Greenfield kasvaa teoksen myötä miehensä miellyttäjästä ja omat tunteensa syrjään jättävästä naisesta omaehtoiseksi toimijaksi. Analogia vapautumisen ja kasvun osalta toteutetaan muun muassa uimaan oppimisen myötä. Kehyskertomuksena etsitään nunnaluostarin kauan sitten kadonnutta kelloa.


Kuva: amazon.co.uk

Nuortenkirjoista ehdoton suosikkini sopii mainiosti tähän päivään. L.M. Montgomeryn Anna-sarja on ihastuttanut usean sukupolven tyttöjä ja ihastuttanee edelleen. Anne of Green Gables aloitti usean teoksen sarjan, ja kuka voisi unohtaa ihanista ihanimman tv-version, jossa Annaa esitti Megan Follows. 


"I don't want diamond sunbursts or marble halls. I just want you." 

Kyllä, Gilbert on ihana ja kyllä, vahva ja itsenäinenkin nainen saa lopulta haluta sen täydellisen puolison itselleen. 

Loppuun vielä kaikkien pienten tottelemattomien anarkistityttöjen äiti, Peppi. Loistavaa iltasatumateriaalia ihan jokaiselle tytölle ja pojalle.


 Kuva: wsoy.fi

Lukurikasta naistenpäivää!

2 kommenttia:

  1. Oi, Anna ystävämme! Minä luin ne aikoinaan moneen kertaan. Olivat sen verran mieleenpainuvat nuoruusmuisto, että piti muutama vuosi sitten tilata vielä kaikki DVD-levytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna on ihana! Mä nauhoitin sarjan vhs-kaseteille kerran, kun se tuli telkkarista, ja katsoin monta kertaa läpi.

      Poista